Nietosvaaran bordercollie ja lammassivut

www.lampola.net

Alkuun Koirat Pentuja Lampaat Kurssit Artikkelit Linkit Käsityöt Vieraskirja Keskustelu
 
 
 

Sivun sisältö

Tällä esittelysivulla kerron koiraharrastuksestani vuosien varrelta

 

 

Esittely

(presentation på svenska)

 

 

Tapio lapinreissulla 2005Kuten näkyy Matti osaa myös seurata hienostiOlen Päivi Nietosvaara ja asun mieheni Tapion kanssa Varsinais-Suomessa, Kiikalassa. Mieheni hoitaa tilaamme päätoimisesti ja minä puolestani käyn päivätöissä tilan ulkopuolella. Onneksi saan kuitenkin tehdä pari päivää viikosta etätöitä, joka on todella antoisaa ja tehokasta. Vapaa-aikana auttelenkin sitten parhaani mukaan lampaiden hoidossa ja muissa maatilan askareissa sekä tietty koulutan koiriamme esim. paimentamaan.

 

Meillä on noin 400 uuhta, jotka ovat pääasiassa texel rotua. Osa uuhista on risteytyksiä, mutta pikku hiljaa painotamme rotuvalintaa texeleiden suuntaan. Kevät on aina kovin kiireistä aikaa, sillä silloin uuhet poikivat. Karitsointeja pitää valvoa tarkkaan, jotta tarvittaessa sitten voi auttaa hankalissa synnytyksissä tai muissa esiin putkahtavissa ongelmissa.

 

Luumu ja Teppo pitävät vahtia lammasaidan vieressä

 

Tällaisen suuren lammaskatraan hallinta olisi ylivoimaista ilman upeita ja aina yhtä innokkaita paimenkoiria. Niitä meillä on neljä ja kaikki ovat bordercollieita. Bordercollie onkin ehdottomasti paras rotu paimennustehtäviin. Harvalla karjanpitäjällä on ylimääräistä aikaa uhrata koiran kouluttamiseen, joten koiran täytyy olla helposti opetettava ja sen luontaisten paimennustaipumusten on oltava erittäin vahvat. Bordercollie on juuri sellainen. Siitä saa hyödyllisen apulaisen aika vähällä vaivalla ja jos haluaa vähän satsata koulutukseen, maksaa se vaivan moninkertaisesti takaisin.

 

Lampaiden käsittelyäOlen syntyjäni täysin kaupunkilainen, Helsingistä kotoisin, mutta mieleltäni olen aina ollut maalainen. Näin ollen maalaiselämään sopeutuminen ei ole tuottanut minkäänlaisia ongelmia, päinvastoin viihdyn maalla ja maatilan töissä paljon paremmin kuin kaupungissa. Koiria olen kouluttanut koko ikäni. Sain ensimmäisen sekarotuisen koirani (beage-suomenajokoira) kymmenen vuotiaana ja siitä lähtien minulla onkin aina ollut koira. Ensimmäisen koirani, Pian, kuoltua innostuin palveluskoiratoiminnasta ja hankin siskoni kanssa rottweilernartun. Tosin hankinta oli vähän sellaista ja tällaista. Soitettiin ensimmäiseen Helsingin Sanomissa olleeseen myynti-ilmoitukseen, jossa myytiin lyhytkarvaisia koiria. Äitini oli ehdottomasti kieltänyt hankkimasta pitkäkarvaista koiraa. Näin meille sitten tuli rottweiler, Milla. Kouluttelin sitä minkä taisin ja kävin ahkeraan koulutuskentällä oppia hakemassa. Kilpailin sillä avoimenluokan jäljillä, kunnes kisaura loppui kertaheitolla sen jälkeen, kun Millalta katkesivat ristisiteet polvesta. Tuohon aikaan leikkausmenetelmät eivät olleet vielä niin kehittyneitä kuin tänä päivänä ja leikkauksen jälkeen Millasta tuli täysin kotikoira.

 

Ennen Millan tapaturmaa se oli ehtinyt pyöräyttää maailmaan yhdeksän komeata pentua. Olin käynyt tässä välissä myös kasvattajakurssin ja sitä kautta sain myös kennelnimen, joka on Mustan Magian. Tällä nimellä onkin sitten kasvatettu kokonaista yksi pentue vuonna 1982. Tästä pentueesta palautui minulle yksi narttupentu, Tilkku (Mustan Magian Matilda). Se oli takaisintullessaan puolitoistavuotias, täysin vailla tapoja, eikä se ollut edes huonesiisti. Tilkku osoittautui kuitenkin aivan mainioksi koiraksi. Sen koulutus eteni hyvin ja sain sen käyttövalioksi hakukokeesta. Kilpailin sen kanssa myös tokokokeissa ja kävin jonkin verran myös raunioilla. Se osallistui SM-kokeisiin (lajina haku) 3 kertaa saavuttaen sijoitukset 4., 6. ja 10. Lisäksi se oli rottweilereiden Suomen Mestari vuodelta 1989. Valitettavasti Tilkun ura päättyi juuri kun se oli parhaimmillaan, sillä se sairastui leukemiaan, joka vei sen todella nopeasti hautaan.

 

Rwn Fandangos Sara (Punkki)Tilkun jälkeen hain Ruotsista vielä yhden rottweilerin, nimittäin Punkin eli Fandangos Saran. Punkki oli ruotsalaisen haku- ja jälkilegendojen Gunvor af Klinteberg-Järverudin ja Sven Järverudin kasvatti. Punkki oli varsin erikoisen näköinen pitkän häntänsä kanssa. Tuohon aikaan Suomessa vielä typistettiin kaikkien rottweilereiden hännät. Lisäksi Punkki oli kropaltaan enempi ajokoiran kuin rottiksen näköinen ja näyttelyyn sillä ei ollutkaan mitään asiaa. Punkki oli tosi vaikea koulutettava, mutta sinnikkään kouluttamisen tuloksena sain sille kaksi voittajaluokan ykköstä hakukokeesta ennen kuin sekin satutti jalkansa niin pahasti ettei enää kyennyt hyppäämään kilpailuesteitä. Punkki jäi nuorena eläkkeelle ja eli pitkän sekä vaiheekkaan vanhuuden.

 

Spu Sissinheimon Donnerwetter (Rele)Rottisten jälkeen päätin alkaa harjoitella suojelua ja ainoa oikea koira siihen, ainakin tuohon aikaan, oli saksanpaimenkoira. Rele tuli minulle Sissinheimon kennelistä, jossa kasvattajana toimii Sirpa Pellikka. Relen oikea nimi oli Sissiheimon Donnerwetter. Rele oli todella nopea oppimaan kaikkea tottelevaisuuteen liittyvää. Se teki aina kaikki opettamani asiat vauhdilla ja iloisesti. Koulutan tottista aina siten, että koira on koko ajan vapaana, jolloin on pakko keskittyä siihen, että koira todella haluaa tehdä sen mitä pyydän, kun en voi sitä hihnalla väkisin mukana pitää. Käyttövalion arvo suojelusta jäi yhden ykkösen päähän, sillä Relen selkä meni aikaa myöten niin huonoon kuntoon ettei sekään enää selvinnyt kilpailuesteistä. Päätin kuitenkin tehdä siitä jonkin lajin valion ja treenasin sen kanssa sitten tokoliikkeitä. Relestä tuli upealla tulossarjalla FIN TVA. 13 kilpailua, joista 11 ykköstulosta ja 2 kakkostulosta. Kokeilin sillä myös viestiä. Treenasin ennen kisoja kerran kaverini kanssa, joka ei ole ollut koskaan koirakisoissa. Rele ei juossut hänelle. Mentiin kuitenkin rohkeasti kisoihin. Annoin kaverille repullisen tennispalloja ja ei siinä muuta tarvittu. Maastosta tuli täydet pisteet (200 pist) ja kun tottiskin oli täysin pistein (100), sai Rele uskomattoman tuloksen, 300 pistettä. Ei siis ainuttakaan virhettä koko kisasuorituksessa.

 

Rwu Jamroi Fredrik (Erkki)Relen selkävaivojen takia jäi vielä nälkä treenata suojelua, kun se valionarvo jäi vai yhden ykkösen päähän. Hankin seuraavaksi Lauri Kanervalta Erkin (Jamroi Fredrik). Erkillä treenasin suojelua ja testailin sillä huvin vuoksi Ruotsissa Sven Järverudin luona oppimiani uusia hakutreenisysteemejä (ns. tuuli-ilmaisumenetelmä). Tuota uutta hakutreenausmenetelmää ei vielä kukaan Suomessa tosissaan käyttänyt, joten Erkki sai olla pioneeri tässä asiassa. Menetelmä osoittautui niin hyväksi, että aloin opettamaan sitä muillekin ja nyt tiedot ja taidot ovat niin laajalle levinneet, että tuolla menetelmällä treenaavat yhä useammat ja useammat koirakot. Erkki saavutti suojelusta koulutustunnuksen SchH3 ja hausta ykköstuloksen voittajaluokasta tunnuksella HK3. Jälleen kerran huono tuuri oli koittava meidän kohtaloksemme. Erkki sairastui äkillisesti ja jouduttiin lopettamaan juuri kun se oli parhaimmillaan. Diagnoosi oli pahanlaatuinen aivokasvain, jota ei voinut leikata.

 

Bcu Tending Mack The Knife (Matti)Tässä vaiheessa olinkin saanut tarpeekseni sairaista koirista ja ennenkaikkea suojelutreenaamisesta, joka on mielestäni valitettavan usein silkkaa eläinrääkkäystä. Hävitin kaikki suojeluvarusteet ja hankin seuraavaksi koirakseni bordercollien. Matti (Tending Mack The Knife) muutti luokseni syksyllä 1999. Nyt voin sanoa, että minulle on löytynyt se oikea koirarotu. Rakastan tuon pienen mustavalkoisen koiran temperamenttia, aktiivisuutta, rautaisia hermoja ja energisyyttä. Matti ei anna periksi koskaan. Niin väsynyt se ei ole milloinkaan ettei olisi valmis lähtemään paimentamaan, hakua tai tottelevaisuutta treenaamaan. Matin kanssa treenatessa ei voi kuin tulla hyvälle tuulelle. Se oppi tokokokeissa tarvittavat kuviot ennästysajassa ja onkin jo FIN TVA (Suomen tottelevaisuusvalio). Hakukokeissa aloimme kilpailla vuonna 2003 ja Matti nousi erinomaisin pistein suorinta tietä voittajaluokkaan ja tuli käyttövalioksi (FIN KVA) Suomen Mestaruuskilpailuissa. Kaiken lisäksi se saavutti myös SM-kultaa hausta. Paimennus on ehkä kaikkein hauskin laji harjoitella. Siinäkin Matti on osoittautunut kultakimpaleeksi. Se tekee varsinaiset työtehtävät aina täysillä. Lisäksi se on toiminut oikein mukavasti niissä muutamassa kisassa, joissa olen sen kanssa käynyt. Syksyllä 2003 tuli Matista Paimenkoirayhdistyksen JunioriSM-kisojen hopeamitalisti häviten voittajalle vain kaksi pistettä. Kun nyt vaan tulevat vuodet sujuisivat ilman loukkaantumisia ja samaan tapaan kuin edelliset, niin mikäs tässä olis ollessa.

 

Knutstas Mille-Ville (Ville)Ville (Knutstas Mille-Ville) saapui Ruotsista, Suomen Kiikalaan 4.7.2004. Villestä on kehittynyt varsin tyylikäs paimenkoira. Se paimentaa lampaita pehmeästi, mutta samalla erittäin määrätietoisesti. Se saa villit ja säikyt lampaat rauhoittumaan niin, että ne kulkevat Villen ohjauksessa tosi hienosti. Kisoissa ollaan myös käyty muutaman kerran. Ville tulee erittäin hyvistä suvuista. Emän suvussa on vahvoja paimenkoiria ja Villen emä, CMM's Moa tekee töitä lypsykarjatilalla. Villen isä, Tony Ottesenin Tweed, asuu Tanskassa. Se on erittäin vahva ja voimakasluonteinen paimenkoira, jolla on kilpailtu menestyksekkäästi. Lisäksi sillä on useita todella lupaavia jälkeläisiä, joten odotan innolla ja suurella mielenkiinnolla mitä Villestä mahtaa tulla. Sen näyttää sitten aika. Villen paimennuskoulutus on sujunut oikein hyvin. Paimennuksen perusradan Ville läpäisi helposti syksyllä 2005.

 

Sitä saa mitä tilaa eli etsin tulevaksi jalostusnartuksi vahvaluonteista koiraa ja sitä on Rita (Knutstas Rita). Pidän kovasti itsevarmoista ja vahvoista koirista, sillä ne pystyvät suoriutumaan niistä töistä, joita niille täällä meillä on tarjolla. Koulutusvaihe on hieman työläämpi, mutta vastaavasti koiraa pystyy käyttämään paljon vaativammissa töissä, kun sillä ei mene heti "tassu" suuhun. Ritan ei ole ollut helpoin koulutettava koska sillä on valtavasti omaa tahtoa, mutta vastaavasti se on tosi älykäs ja selvittää monet työtehtävät ihan oman älykkyytensä ansiosta. VKnutstas Iitaoin esim. lähettää Ritan hakemaan lampaita, jotka ovat menneet jonnekin piiloon ja luonnollisesti en voi käskyjä ja ohjeita antaa, kun en näe koiraa ja lampaita. Kun sitten aikani odottelen, tulee Rita lampaiden kanssa itsenäisesti ja tuo ne minulle. Rita suoritti Paimenkoirayhdistyksen Perusradan syksyllä 2006 hyväksytysti ja on nyt hyväksytty jalostukseen myös Paimenkoirayhdistyksen puolella. Se on myös suorittanut GkVallH testin Ruotsissa, sekä läpäissyt hienosti Suomen, uuden, virallisen paimennuskokeen saaden sieltä tittelit PPR1 ja PAIM1.

 

Ritalla on kahdet pennut, joista ensimmäisestä pentueesta jäi meille Mustan Magian Piskikasvamaan uusi työkoira Tapiolle. Eli Piski (Mustan Magian Piski) on nyt sitten täydessä koulutuksessa. Piskistä on kehkeytynyt varsin tehokas ja taitava paimenkoira. Vauhtia tuossa sällissä on vaikka muille jakaa ja se on perinyt äidiltään tosi vahvan luonteen. Toisaalta Piski on ollut helpompi koulutettava kuin äitinsä, joten isältä tuli juuri sitä koulutettavuutta, jota hainkin. Olen tosi, tosi tyytyväinen Piskiin ja odotan siltä vielä paljon. Kesällä 2009 Piski läpäisi Paimenkoirayhdistyksen perusradan, Suomen Kennelliiton perusradan saaden siitä tunnuksen PPR1 ja lisäksi sai paimennuskisoista I-luokasta PAIM1 tunnuksen ja II-luokaKnutstas Iitasta PAIM2 tunnuksen, joka oikeuttaa kilpailemaan vuonna 2010 ylimmässä eli III-luokassa.

 

Viimeisin tulokas laumaamme on Iita (Knutstas Iita), joka hankittiin toiveena mahdollinen jalostuskoiran ura. Sen näyttää sitten aika, kun on vielä otettava kaikenlaisia terveystutkimuksia ym. Luonteeltaan Iita on tosi mukava, erittäin oppivainen ja sillä on paljon silmää paimennettaville eläimille. Syksyllä 2009 aloitin sen koulutuksen ja Iita on oppinut nopeasti kaikkea mitä tuollaiselle nuorelle koiralle on voinut opettaa.

 

Näiden kaikkien koira-asioiden lisäksi, olen tässä vuosien varrella saavuttanut Palveluskoiraliiton ylituomaripätevyyden, startannut koirien kanssa kisoissa yli 100 kertaa, toiminut kisoissa järjestäjänä, tuomarina, pitänyt kursseja ja luentoja, toiminut kouluttajana koiraleireillä, kirjoittanut useita artikkeleita eri koiralehtiin, kääntänyt koirakirjoja ruotsinkielestä suomenkielelle ym., ym., ym …