Esittely

(presentation på svenska)

Olen Päivi Nietosvaara ja asun mieheni Tapion kanssa Varsinais-Suomessa, Kiikalassa. Mieheni hoitaa tilaamme päätoimisesti ja minä puolestani käyn päivätöissä tilan ulkopuolella. Onneksi saan kuitenkin tehdä pari päivää viikosta etätöitä, joka on todella antoisaa ja tehokasta. Vapaa-aikana auttelenkin sitten parhaani mukaan lampaiden hoidossa ja muissa maatilan askareissa sekä tietty koulutan koiriamme esim. paimentamaan.

Meillä on noin 400 uuhta, jotka ovat pääasiassa texel rotua. Osa uuhista on risteytyksiä, mutta pikku hiljaa painotamme rotuvalintaa texeleiden suuntaan. Kevät on aina kovin kiireistä aikaa, sillä silloin uuhet poikivat. Karitsointeja pitää valvoa tarkkaan, jotta tarvittaessa sitten voi auttaa hankalissa synnytyksissä tai muissa esiin putkahtavissa ongelmissa.

Tällaisen suuren lammaskatraan hallinta olisi ylivoimaista ilman upeita ja aina yhtä innokkaita paimenkoiria. Niitä meillä on neljä ja kaikki ovat bordercollieita. Bordercollie onkin ehdottomasti paras rotu paimennustehtäviin. Harvalla karjanpitäjällä on ylimääräistä aikaa uhrata koiran kouluttamiseen, joten koiran täytyy olla helposti opetettava ja sen luontaisten paimennustaipumusten on oltava erittäin vahvat. Bordercollie on juuri sellainen. Siitä saa hyödyllisen apulaisen aika vähällä vaivalla ja jos haluaa vähän satsata koulutukseen, maksaa se vaivan moninkertaisesti takaisin.

Tässä vaiheessa olinkin saanut tarpeekseni sairaista koirista ja ennenkaikkea suojelutreenaamisesta, joka on mielestäni valitettavan usein silkkaa eläinrääkkäystä. Hävitin kaikki suojeluvarusteet ja hankin seuraavaksi koirakseni bordercollien. Matti (Tending Mack The Knife) muutti luokseni syksyllä 1999. Nyt voin sanoa, että minulle on löytynyt se oikea koirarotu. Rakastan tuon pienen mustavalkoisen koiran temperamenttia, aktiivisuutta, rautaisia hermoja ja energisyyttä. Matti ei anna periksi koskaan. Niin väsynyt se ei ole milloinkaan ettei olisi valmis lähtemään paimentamaan, hakua tai tottelevaisuutta treenaamaan. Matin kanssa treenatessa ei voi kuin tulla hyvälle tuulelle. Se oppi tokokokeissa tarvittavat kuviot ennästysajassa ja onkin jo FIN TVA (Suomen tottelevaisuusvalio). Hakukokeissa aloimme kilpailla vuonna 2003 ja Matti nousi erinomaisin pistein suorinta tietä voittajaluokkaan ja tuli käyttövalioksi (FIN KVA) Suomen Mestaruuskilpailuissa. Kaiken lisäksi se saavutti myös SM-kultaa hausta. Paimennus on ehkä kaikkein hauskin laji harjoitella. Siinäkin Matti on osoittautunut kultakimpaleeksi. Se tekee varsinaiset työtehtävät aina täysillä. Lisäksi se on toiminut oikein mukavasti niissä muutamassa kisassa, joissa olen sen kanssa käynyt. Syksyllä 2003 tuli Matista Paimenkoirayhdistyksen JunioriSM-kisojen hopeamitalisti häviten voittajalle vain kaksi pistettä. Kun nyt vaan tulevat vuodet sujuisivat ilman loukkaantumisia ja samaan tapaan kuin edelliset, niin mikäs tässä olis ollessa.

Sitä saa mitä tilaa eli etsin tulevaksi jalostusnartuksi vahvaluonteista koiraa ja sitä on Rita (Knutstas Rita). Pidän kovasti itsevarmoista ja vahvoista koirista, sillä ne pystyvät suoriutumaan niistä töistä, joita niille täällä meillä on tarjolla. Koulutusvaihe on hieman työläämpi, mutta vastaavasti koiraa pystyy käyttämään paljon vaativammissa töissä, kun sillä ei mene heti "tassu" suuhun. Ritan ei ole ollut helpoin koulutettava koska sillä on valtavasti omaa tahtoa, mutta vastaavasti se on tosi älykäs ja selvittää monet työtehtävät ihan oman älykkyytensä ansiosta. Voin esim. lähettää Ritan hakemaan lampaita, jotka ovat menneet jonnekin piiloon ja luonnollisesti en voi käskyjä ja ohjeita antaa, kun en näe koiraa ja lampaita. Kun sitten aikani odottelen, tulee Rita lampaiden kanssa itsenäisesti ja tuo ne minulle. Rita suoritti Paimenkoirayhdistyksen Perusradan syksyllä 2006 hyväksytysti ja on nyt hyväksytty jalostukseen myös Paimenkoirayhdistyksen puolella. Se on myös suorittanut GkVallH testin Ruotsissa, sekä läpäissyt hienosti Suomen, uuden, virallisen paimennuskokeen saaden sieltä tittelit PPR1 ja PAIM1.

Ritalla on kahdet pennut, joista ensimmäisestä pentueesta jäi meille kasvamaan uusi työkoira Tapiolle. Eli Piski (Mustan Magian Piski) on nyt sitten täydessä koulutuksessa. Piskistä on kehkeytynyt varsin tehokas ja taitava paimenkoira. Vauhtia tuossa sällissä on vaikka muille jakaa ja se on perinyt äidiltään tosi vahvan luonteen. Toisaalta Piski on ollut helpompi koulutettava kuin äitinsä, joten isältä tuli juuri sitä koulutettavuutta, jota hainkin. Olen tosi, tosi tyytyväinen Piskiin ja odotan siltä vielä paljon. Kesällä 2009 Piski läpäisi Paimenkoirayhdistyksen perusradan, Suomen Kennelliiton perusradan saaden siitä tunnuksen PPR1 ja lisäksi sai paimennuskisoista I-luokasta PAIM1 tunnuksen ja II-luokasta PAIM2 tunnuksen, joka oikeuttaa kilpailemaan vuonna 2010 ylimmässä eli III-luokassa.

Viimeisin tulokas laumaamme on Iita (Knutstas Iita), joka hankittiin toiveena mahdollinen jalostuskoiran ura. Sen näyttää sitten aika, kun on vielä otettava kaikenlaisia terveystutkimuksia ym. Luonteeltaan Iita on tosi mukava, erittäin oppivainen ja sillä on paljon silmää paimennettaville eläimille. Syksyllä 2009 aloitin sen koulutuksen ja Iita on oppinut nopeasti kaikkea mitä tuollaiselle nuorelle koiralle on voinut opettaa.