Tähän tulee kursseja joilla olen ollut ja joita olen pitänyt tai tulen pitämään sekä muita tilaisuuksia joiden järjestelyissä olen ollut tai olen mukana/
Här berättar jag lite om kursser var jag har själv varit deltagare och kursser var jag har varit instruktör (tyvär fins alla berättelser bara på finska)

Lue seuraava linkki: Paimenkoiran koulutus Mosse Magnussonin mukaan

Tulevia kursseja

Kurssitoiminta on siirretty kokonaan Tassutupa yrityksen alle. Kunhan kiireiltäni ehdin teen kokonaan uuden sivun kurssitoiminnalle, jonne tulevat sitten kaikki tulossa olevat kurssit ja muut tarpeelliset tiedot kurssien suhteen. Tässä kuitenkin muutama suunnitelmissa oleva kurssi.

• Paimennuskurssi aloitteleville koirille 14.6.2008 TÄYNNÄ!

• Paimennuskurssi (iltakurssi) aloitteleville koirille 26.6.2008 TÄYNNÄ!

• Paimennuskurssi (iltakurssi) aloitteleville koirille 27.6.2008 TÄYNNÄ!

• Paimennuskurssi aloittelijoille ja kokeneille 22.-23.7.2008. Ohjaajina Mosse Magnusson ja Lotta Fornstedt. TÄYNNÄ!

• Paimennuksen jatkokurssi aloittelijatason selvittäneille, xx.8.2008. Ilmoittautumisia otetaan vastaan, kunhan kurssipäivä täsmentyy.

• Jos kiinnostusta löytyy voin järjestää treenipäivän hakuharjoittelusta (palveluskoirarotuisille koirille).

Jotta voi osallistua koiransa kanssa alla mainituille kursseille, pitää koiran olla hallinnassa. Sen pitää tulla luokse käskystä, sen on osattava mennä maahan niin ohjaajan lähellä kuin kaukana hänestä sekä sen pitää pystyä makaamaan paikallaan käskyn saatuaan. Nämä asiat pitää toimia myös silloin, kun lampaita on lähistöllä. Tarvittaessa järjestän erikseen paimennukseen tähtäävän tottelevaisuuskurssin, jonka aikana harjoitellaan näitä asioita siten, että alkuun harjoitellaan ilman häiriöitä ja lopussa harjoitellaan lampaiden ollessa lähistöllä (lampaat siis turvassa pyöröaitauksessa). Kurssille otetaan vain bordercollieita ja kelpieitä. Syy löytyy tästä linkistä.

Tässä luetteloa jo pidetyistä kursseista
(alkaen 1.6.2004)

Paimennuskurssi 28.4.2007

Pidin paimennuskurssin vanhoille oppilaille, sillä he olivat tilanneet tämän kurssin jo puoli vuotta sitten. Mukana oli pari uutta koiraa tutustumassa lampaisiin ja aivan kertakaikkisen loistava paimenkoiranalku olikin 5 kk vanha Sin (omistaja: Anja Lehtiö). Olipa hieno pentu. Ensin mietti vajaan minuutin, että mitähän nuo karvapallot on ja sitten kuin taikaiskusta pentu alkoi paimentaa erittäin tyylikkäästi ja keskittyneesti. Ei mitään ryntäilyjä lampaiden kimppuun tai muuta sellaista, joka aloittelijoille on usein tyypillistä. Oli kurssilla tosi hyviä muitakin koiria ja täytyy sanoa, että tällaisen kurssin pitämisestä nauttii itsekin oikein tosissaan. Elisan Luka ja Pimu tekevät tasaisen hienoa työtä ja talven harjoittelu on tuottanut tulosta. Homma alkaa näyttää oikein hienolta. Pimu on hienosta Jack-Liz pentueesta kuten kurssilla olleet Nisse ja Göstakin. Molemmilla koirilla on tosi hieno paimennustyyli ja Nisse on lisäksi erittäin intensiivinen ja voimakas työskennellessään. Johannan Gem paimentaa myös kauniisti, kunhan sille ensin kertoo, että koko kuviota johtaa ihminen eikä hän itse. Ankin Smilla on vielä varsin nuori, mutta paimentaa silti jo mukavan päättäväisesti ja keskittyneesti. Sen verran tasokasta oli tämä joukko, että näistä koirista kuullaan vielä. :)

Paimennuskurssi Mossen luona, Ruotsissa 15.9. ja 18.9.2006

Sain kutsun tulla kurssille Mossen luokse ja eihän sellaista tilaisuutta jätetä väliin. Oli tosi mukavaa kun naapurini Elisa Kotikoski lähti mukaan, niin sain vielä hyvää matkaseuraakin. Perjantaina harjoittelimme kolmosen kisaratoja, sillä olin menossa Villen ja Tepon kanssa meidän kaikkien elämän ensimmäiseen kolmosluokan kisaan. Poispäinajoa harjoittelin ensimmäistä kertaa täydeltä matkalta ja alkukankeuden jälkeen homma lähti sujumaan melkoisen hyvin. Alun perin ajattelin ettei kisoista tule yhtään mitään, mutta onnistuneen harjoituksen jälkeen alkoi tuntua siltä, että mehän voidaan jopa selvittää se kisarata jollain tapaa.

Kisat meni mukavasti ja maanantaina sitten hiottiin niitä osa-alueita, joissa oli kisojen perusteella parannettavaa. Minullahan molemmat koirat flankkaa tosi hyvin, joten keskityimme pääasiassa pitkiin kuljetuksiin kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Lisäksi harjoittelin Tepon kanssa laumanjakoa. Tepolla on vähän hidas se lampaiden väliin tulo, joten sitä pitää saada vauhdikkaammaksi. Mosse antoi hyviä vinkkejä, joita nyt sitten yritän parhaani mukaan hyödyntää, kun jakoa kotona harjoittelen.

Paimennuskurssi Mahnalassa, Hämeenkyrössä 12.8.2006

Sain kutsun mennä kouluttajaksi Yrjölän Marjatilan järjestämälle paimenkoirakurssille. Kurssille oli ilmoittautunut 5 koirakkoa, joista yksi jäi tulematta, joten harjoituskoiria oli sitten neljä. Kaksi näistä oli sellaisia, etteivät ne olleet vielä tarpeeksi syttyneitä, jotta niiden kanssa olisi voinut harjoitella kunnolla, joten niiden kanssa keskityttiin vain sytyttelyyn. Kaksi muuta koiraa olivat puolestaan sellaisia, että niillä oli jo into paimentaa ja osasivat jonkin verran asioita. Nyt keskityimme kuitenkin rauhalliseen poispäinajon harjoitteluun sekä maahanmenokäskyn kunnolliseen noudattamiseen. Poispäinajossa opetimme koiralle, että kun lampaat lähtevät juoksemaan tulee koiran hiljentää omaa vauhtiaan. Kun lampaat taas kävelevät sai koira lähestyä. Tämän harjoituksen tavoite on opettaa koiralle se, että se voi itse vauhtiaan säätämällä vaikuttaa siihen miten hyvin lampaat pysyvät hallinnassa. Koira oppii tuntemaan missä on kulloisenkin lammaslauman pakoraja ja se oppii kuinka tuolla pakorajalla toimitaan, jotta lampaat reagoivat oikein. Maahanmeno pitää paimenkoiralla olla hallinnassa, jos koiran antaa luistaa käskyssä, se ajautuu auttamattomasti väärään paikkaan, pistää väärän määrän painetta lampaisiin ja saa lampaat liikkumaan pois siitä mihin ne oli tarkoitus saada menemään. Alkuun koira luulee tietävänsä paremmin miten pitää toimia, mutta aikaa myöten, jos ohjaaja jaksaa olla systemaattinen ja periksiantamaton, koira ymmärtää, että saadakseen jatkaa paimentamista, sen täytyy totella. Tottelemisen kautta paimennus muuttuu sujuvaksi, sillä kun koiran ja ohjaajan ei enää tarvitse tapella toisiaan vastaan vaan he alkavat tehdä yhteistyötä, sujuu koko homma paljon paremmin. Kiitos kurssilaisille mukavasta paimennuspäivästä.

Paimennuskurssi 30.6. ja 1.7.2006

Mosse Magnusson, Ruotsista tuli pitämään paimennuskurssia SPKY:n aluevastaavakoulutuksessa oleville henkilöille. Tarkoitus oli kehittää aluevastaavien silmää erityyppisten koirien koulutusta ajatellen sekä harjaannuttaa heidän kouluttajataitojaan. Erilaisten käytännön esimerkkien avulla pohdittiin minkä tyyppinen koulutus millekin koiralle sopisi parhaiten. Oppilaat joutuivat toimimaan kouluttajina, kommentoimaan näkemäänsä ja pohtimaan miten asiaa voisi viedä eteenpäin. Mosse sitten puolestaan kommentoi sitä menikö ehdotus oikeaan suuntaan vai jäikö oppilaalta kenties jotain näkemättä. Opettelimme näkemään missä ovat koirien heikkoudet ja mitkä taas ovat koirien vahvuuksia. Koulutuspäivät aloitettiin reilun parin tunnin luennolla, jossa käytiin läpi koiran koulutusta pennusta peruskoulutetuksi paimenkoiraksi. Iltapäivä meni käytännön harjoituksissa. Lauantaina oli Somerolla paimennuskilpailuit, joihin suuri osa kurssilaisista myös osallistui. Kurssilaiset saivat kukin arvioitavaksi yhden kisasuorituksen. Arviossa pohdittiin koiran kokonaisolemusta, sen soveltuvuutta eri paimennustehtäviin, koulutuksen osuutta koiran toiminnassa ja mahdollista jalostuskäyttöön sopivuutta. Illalla kävimme sitten Mossen kanssa läpi nämä arviot ja keskustelimme eri näkemyksistä eri koirien suhteen. Sunnuntaina jatkettiin kouluttamisen harjoittelua ja keskityttiin erityisesti siihen, että kouluttajat oppisivat välittämään tietojaan koulutettavaalleen eli koiran ohjaajalle. Varsin antoisat kolme päivää takana. Toivottavasti saisimme Mossen toistekin tänne Suomeen, sillä hänellä on todella paljon annettavaa meille sillä onhan hän erittäin kokenut ja rutinoitunut kouluttaja, joka omistautuu 100 prosenttisesti koulutustehtäväänsä. Kiitos meidän kaikkien puolesta Mosse!

Paimennuskurssi 16.−17.6.2006

Pidin paimennuskurssin koirille, jotka olivat jo vähän alkeita pidemmällä. Kurssilla oli mukana vanhoja tuttuja aiemmilta vuosilta ja selvää edistymistä aiempaan oli nähtävissä. Koska perusasiat kuitenkin ovat valtavan tärkeitä, keskityimme jälleen kerran hiomaan perusteita kuntoon, kuten etäisyyttä eläimiin, kunnon flankkauksia ja hyviä pysähdyksiä. Jos näitä asioita ei saa toimimaan lähietäisyydellä ei ole toivoakaan saada niitä toimimaan, kun ollaan kauempana eläimistä. Niin, että tyvestä puuhun noustaan. Kiitos kaikille kurssilaisille antoisasta kurssista.

Paimennuskurssi 8.−9.5.2006

Kevään ensimmäinen paimennuskurssi on takana. Ilma oli mitä parhain ja muutenkin olosuhteet loistavat. Kouluttajana toimi Gunnel Boström Ruotsista ja oppilaita hänellä oli 8. Lisäksi mukaan oli ilmoittautunut kymmenkunta kuunteluoppilasta. Osanottajien kanssa keskityttiin pääasiassa perusasioiden hiomiseen, sillä mitään ihmeellistä ei kannata tehdä ennenkuin koira osaa mennä kunnolla käskystä maahan, se osaa flankata oikein (säilyttäen oikean etäisyyden lampaisiin) ja se osaa kuljettaa lampaita rauhallisesti. Näiden asioiden harjoittelemiseen tuo kaksi päivää menikin, mutta vastaavasti nähtävissä oli hienoa edistymistä.

Mossen kurssi 12.-13.11.2005

Viimeinkin koitti päivä, että saimme taas matkata Ruotsiin Mossen luokse paimennuskurssille. Meitä lähti täältä Suomesta liikkeelle kuusi henkilöä koirineen. Itseasiassa lähes sama porukka, joka oli Mossen kurssilla viime helmikuussa. Ilmat suosivat ja parempaa keliä ei marraskuussa olisi voinut olla. Meillä oli mukana pääasiassa nuoria koiria, joten harjoittelu painottui pitkälti Mossen neliöaitaukseen. Harjoittelimme miten saada koira paimentamaan ajatuksen kanssa joka ikisellä askeleella sekä opettelimme hallitsemaan tempoa, jolla koira työskentelee. Tarkoitus on pystyä tarvittaessa hidastamaan vauhti lähes pysähtymispisteeseen asti ja välillä taas koiran piti kyetä kuljettamaan lampaita vähän reippaammassakin vauhdissa. Lisäksi keskityimme kovasti oikeanlaisiin flänkkeihin ja poispäinajon harjoitteluun. Vaikka nämä perusteet jo useimmilla tiedossa olivatkin ei homma silti ollut mitenkään helppoa, kun sen toteutti sitten käytännössä. Onneksi Mosse opasti kädestä pitäen ja huolehti, että varmasti ymmärsimme mistä oli kyse.

Ville työskenteli tosi hyvin. Olin siihen erittäin tyytyväinen. Kotona tekemäni perustyö on mennyt hyvin ja nyt oli mukava rakentaa sen päälle lisää asioita. Rita on sitten oma lukunsa. Se ei ole ollut ihan sieltä helpoimmasta päästä ja olenkin saanut sen kouluttamiseen etäohjeita jo aiemmin. Nyt kun käytännössä näytin Mosselle missä mennään, sain huomata, että harjoittelu on mennyt ihan oikein ja ne ongelmat joita alussa oli ovat nyt poistuneet (toivottavasti ;)). Nyt sitten vaan jatketaan samalla lailla ja annetaan koiran kasvaa henkisesti. Onhan se loppujen lopuksi vielä aika pentu.

Paimennuskurssi SPKY:n aluevastaaville 8.-9.10.2005

Viikonloppuna koulutettiin SPKY:n aluevastaavia. Kouluttajaksi olimme saaneet Gunnel Boströmin Ruotsista ja harjoituskoirina käytettiin kurssilaisten omia koiria. Kahden intensiivisen päivän aikana käytiin läpi monia eri asioita, alkaen aivan nuoren koiran koulutuksesta, kokeneemman koiran koulutukseen asti. Tästä kurssista ovat Heikki ja Minna luvanneet kirjoittaa Paimenpostiin, joten siellä sitten enempi asiaa kurssiin liittyen.

Paimennuksen peruskurssi 16.-17.9.2005

Kokoonnuimme lähes saman porukan kanssa kuin keväällä ja tämän ansiosta pystyimme harjoittelemaan muutakin kuin vain ihan perusharjoituksia. Kurssin koirat olivat jo syttyneet ja harjoitelleet koko kesän erilaisia perusasioita. Niinpä sitten teimmekin niin, että kävimme läpi paimennuksen perusteita pihassamme olevassa isohkossa aitauksessa. Tarkistimme, että koirat osaavat hakeutua tasapainopisteeseen, osaavat pitää sopivan etäisyyden lampaisiin, menevät maahan käskystä ja pysyvät siellä. Lisäksi harjoittelimme flankkauksia ja koiran ohjaamista. Vähitellen mukaan aletaan ottaa myös käskysanoja, sillä tähän astihan paimennuksen käskyinä on käytetty sihinää (joka tarkottaa, että koira saa liikkua), murahtelua ja vastaavia äänteitä (jotka ovat jarrutussignaaleita) sekä tietty flärppää käytetty tehostamaan ohjaajan auktoriteettia. Kaikki näytti niin hyvältä, että seuraavana päivänä siirryttiin harjoittelemaan isolle pellolle ja pystytettiin sinne perusrataa vastaava rata.

Seuraavana päivänä harjoittelimme perusradan eri osioita. Kävimme läpi mitä kannattaa ottaa huomioon minkäkinlaisten lampaiden kanssa (eli jos oli kovin lentäviä tai sitten tahmeita). Otin harjoituslampaiksi isosta laumasta pienen ryhmän, joka ei taatusti kulkenut vaaehtoisesti ihmisen perässä. Näin koiran täytyi tosiaan tehdä töitä, jos meinasi lampaat kuljettaa sinne minne ohjaaja halusi. Tällaiset, hieman villit lampaat, ovat tosi hyviä, kun halutaan opettaa koira käyttämään omaa päätään ja tekemään tosissaan töitä paimentaessaan. Ruotsalaiset sanovat tätä "djurkänslaksi", joka kuvaakin tosi hyvin mistä on kyse. En ole keksinyt sanalle hyvää suomenkielistä vastinetta, sillä tämä sana pitää tosi paljon sisällään. Eli kun koiralla on hyvä djurkänsla se osaa sovittaa käytöksensa paimennettavien eläinten mukaan. Koira osaa tarvittaessa pitää pidempää etäisyyttä (jos lampaat kevyitä) tai tulla lähemmäs (jos lampaat raskaita). Lisäksi koira käyttäytyy järkevästi, joka saa lampaat luottamaan koiraan. Kun lampaat vaistoavat, ettei koira ole tulossa puremaan niitä (eli koira osaa pysyä lampaiden pakorajan tuntumassa, muttei tule siitä lähemmäs) ne siirtyvät nätisti koiran alta sen ohjaamaan suuntaan. Tätä kaikkea on hieman hankala selittää ja siksi tämä tarvitseekin oivaltaa, jonka jälkeen homma muuttuu paljon helpommaksi.

Alun sählinkien jälkeen alkoi radan suorittaminen sujua kerta kerralta paremmin. Jopa häkityksetkin menivät hienosti vaikkeivat koirat vielä varsinaisesti osanneetkaan tulla pois tasapainopisteestä kuljettamaan lampaita sivusuunnassa ohjaajan edestä oikealle tai vasemmalle. Oli tosi kiva nähdä koirien huima kehitys kesän alun treeneistä näihin treeneihin. Ensi vuonna sitten vaan rohkeasti kisoihin.

Eyespy paimennuspäivä 21.7.2005

Eyespy kennel, eli Minna Jokisaari, oli tilannut paimennuskurssin omille kasvateilleen. Niinpä torstaiaamuna kerääntyi pihallemme iloinen joukko paimennuksesta innostunutta väkeä. Kahvit juotuamme suunnistimme laitumelle, jonne olin haalinut 11 poistouuhta kurssilaisten käyttöön. Aloitimme pyöröhäkkiharjoituksin, jotta näin missä vaiheessa kukin koira on. Seuraavaksi siirryimme harjoittelemaan avoimelle pellolle. Kaikki koirat ovat vielä melko nuoria, joten harjoittelu painottui ihan peruasioiden hallintaan. Eli siihen, että koira osaa hakeutua tasapainopisteeseen, pysyy oikealla etäisyydellä lampaista ja kunnioittaa ohjaajan käskyjä. Lopuksi vielä otettiin harjoitukset pyöröhäkissä ja vaikka tämä päivän kurssi on kovin lyhyt aika opettaa koiralle mitään ihmeellistä, niin mukavaa edistystä oli silti nähtävissä näinkin pienen harjoitustuokion jälkeen. Matti tietenkin valvoi koko hommaa tunnuntarkasti ja oli kiva nähdä, että Matin pennut olivat oikein innostuneita paimennuksesta. Päivän päätteeksi menimme vielä Minnan kanssa isolle pellolle treenaamaan omien koiriemme kanssa hakukaaria ja kuljetuksia, sillä olihan Minna menossa Juvalle kisoihin seuraavana viikonloppuna. Hienosti oli Viun ja Åsan kisat menneet, joten onnittelut hienoista sijoituksista.

Paimennuskurssi aloittelijoille, kesäkuu

Kevään kurssit ovat nyt takanapäin ja viimeisimpänä niistä pidettiin täällä Kiikalassa kurssi aloittelijoille. Kurssille osallistui 7 koiraa ohjaajineen. Aloitimme harjoitukset pyöröhäkissä, sillä ensimmäinen mikä koirien pitää oppia on se, että ne kunnioittavat paimennettaviaan. Lampaita ei purra eikä niiden sekaan muutenkaan syöksytä rajusti tarkoituksena pöläyttää ne vauhtiin ja juoksemaan karkuun. Lisäksi monesti koirat ovat vähän epävarmoja ahtaassa tilassa ja näin ollen koirat tottuvat työskentelemään lähellä lampaita rauhallisesti ja ajatuksen kanssa. Pyöröhäkissä harjoitellaan mm. tempovaihteluita. Koiran on osattava hiljentää vauhtiaan ohjaajan niin pyytäessä ja vastaavasti kiihdyttää vauhtiaan, jos ohjaaja niin pyytää. Nämä tempovaihtelut tehdään erilaisten äänten kanssa, tässä vaiheessa ei vielä käytetä käskyjä tai itse asiassa hidastukselle voi ottaa käskynkin tässä vaiheessa. Shhh on lupa liikkua ja samalla myös vauhdin lisäyskäsky, jos äänen voimakkuutta lisätään. Hiljaa, hitaasti, malta ovat sanoja, joiden avulla opetetaan koira kulkemaan hitaammin. Kun koira kulkee oikein sanotaan sana hiljaa ja rauhallisella äänellä, jolloin se on samalla palkitseva ääni. Koiran nostaessa tempoa, käytetään sanaa voimakkaammin tarkoituksena hidastaa vauhtia. Apukeinoina tavoitteen saavuttamiseksi käytetään vielä selkeää vartalokieltä ja flärppää (rullalle kierretty muovinen apulantasäkki).  Lisäksi häkissä opetellaan suunnanvaihdot (vielä ilman käskyjä) pelkästään vartalokielen avulla. Koiran täytyy vaihtaa suuntaa rauhallisesti, oikean temponsa säilyttäen. Kaikki kontrolloimaton juokseminen ja ryntäily pyritään saamaan kokonaan pois. Pyöröhäkissä koira oppii myös kunnon flankkaukset (vaikkei moni sitä ehkä uskokaan) sekä kunnioittamaan ohjaajaa. Jos ohjaaja ei saa koiraan kontrollia edes pyöröhäkissä niin miten ihmeessä hän saisi sen koiran ollessa monien kymmenien metrien päässä ohjaajasta.

Harjoittelimme kurssilla vähän vaikeampiakin asioita kuin mihin koira ehkä tässä vaiheessa on vielä valmis, mutta tämä siksi, että ohjaajat tietäisivät mihin edetä, kun perusasiat alkavat olla kunnossa. Tärkeitä mietittäviä asioita ovat sellaiset, että koiran täytyy jarruttaa ja kiihdyttää vauhtia ohjaajan niin pyytäessä, koiran täytyy osata kunnon flankkaukset (ei vain vähän sinne päin). Näiden lisäksi koiralla pitäisi olla hyvä kyky lukea paimennettavia eläimiä (osaa ennakoida tapahtuvia asioita). Sen tulee oppia kulkemaan käskystä suoraan kohti eläimiä oli kyseessä sitten kuljetus ohjaajan luo tai poispäinajo. Lisäksi maahanmenoa käytetään vain silloin kun homma meinaa karata käsistä ja täytyy saada tilanne pysäytettyä. Muutoin pyritään joustavaan paimennukseen, jossa koira on koko ajan jaloillaan (tämä edellyttää, että koiraa pystytään jarruttamaan tarvittaessa niin, ettei se oikeastaan etene lainkaan, mutta silti seisoo valppaana ja valmiina liikkumaan jos tarve vaatii).

Paimennuskurssi aloittelijoille 14.-15.5.2005

Toukokuussa pidettiin meillä paimennuskurssi aloittelijoille. Kurssilla oli 6 osanottajaa ja lisäksi Suomen Paimenkoirayhdistyksen aluevastaavakoulutukseen osallistuvat henkilöt seurasivat kurssia. Kouluttajaksi olimme saaneet Ruotsista Gunnel Boströmin. Gunnelilla oli mukanaan kaksi koiristaan: Lilleman ja Cookie. Molemmat nuoria koiria, mutta jo varsin pitkälle koulutettuja. Gunnel kilpailee aktiivisesti koiriensa kanssa niin paimennus- kuin palveluskoirakokeissa.

Paimennuskurssille osallistuneet koirat olivat yhtä kelpietä lukuunottamatta bordercollieita. Etusija oli heillä, jotka oikeasti käyttävät koiraa paimentamiseen. Koirat olivat melko nuoria ja vielä jossain määrin syttymättömiä.  Näiden kahden päivän aikana koirat kuitenkin syttyivät sitä vauhtia, että koira jolla oli korvat vielä perjantaina oli kadottanut ne jonnekin sunnuntai-iltapäivään mennessä. Elisa Kotikosken nuori uros Luca (Fleet-Lin) syttyi aivan silmissä ja oli hienoa katsoa sen työskentelyä. Lucalla olivat kaikki elementit kohdallaan ja se työskenteli tosi hienosti. Ikää on vasta 8 kk, joten aika hyvältä näyttää. No, Lucan etu oli tietty se, että se on aiemminkin nähnyt lampaita. Suurin osa työkoirista työskentelee nautatiloilla ja lampaat voivatkin olla niille aluksi aika outoja otuksia. Nopeasti kuitenkin vaistot ottavat vallan ja koirat oivaltavat, että näitähän sitä pitää myös paimentaa.

Nyt harjoiteltiin pääasiassa hyvää käytöstä lampaita kohtaan, tasapainopisteen löytämistä  ja jonkin verran flankkauksia. Kun koira on oppinut tasapainopisteen (joka yleensä löytyy aika helposti), pitää harjoitella sitä, että koira oppii lukemaan eläimiä eli huomaa, kun joku lammas aikoo poistua ryhmästä ja palauttaa sen takaisin ennenkuin se edes ehtii aloittaa karkumatkansa.  Koiran täytyy oppia miten se saa kohdella lampaita ja miten käyttäydytään, jos syntyy hämminkiä. Nuorelle koiralle kerrotaan ettei lampaita saa jahdata, purra tai muuten säikytellä. Koiran täytyy oppia pitämään etäisyyttä laumaan ja sen on opittava mikä merkitys on sillä, että koira kääntää pään poispäin laumasta. Näitä kaikkia pikku yksityiskohtia harjoittelimme kurssilla ja tässä on tosi hankala kertoa miten mitäkin tehtiin ja miksi. Niinpä lopetan selostuksen tähän ja kehotan osallistumaan kursseille, jos aikoo koirastaan hyvää työkoiraa.

Tässä vielä liuta Hanna-Mari Laitalan ottamia kuvia kurssilta

Mossen kurssi 3.-4.2.2005

Viimeinkin löytyi aikaa kirjoittaa vähän tunnelmia Mossen kurssilta. Olen ollut kovasti sairaana eikä minulla valitettavasti ole ollut konetta käytössä, jolla sivuja päivittelisin, joten sen takia tämä raportti tuli vähän viiveellä. Ikävä asia tässä on tietty se, että olen jo kovasti unohtanut asioita ja sen takia en pystykään niin  tyhjentävästi enää kurssista kertomaan. Mutta asiaan.

Meitä siis lähti Suomesta pieni joukko (6 henkeä) koirineen Ruotsiin kurssille Mossen luo. Ihan itsestään selvää kurssille meno ei ole, sillä Mosse on erittäin suosittu kouluttaja ja häneltä on varattava kurssi melkein vuosi etukäteen, jos mielii sellaiselle päästä. Kurssille halusin mukaan sellaisia ihmisiä, jotka kouluttavat Suomessa myös muita, jotta näin tieto leviäisi myös muualle kuin vain jokaiselle osanottajalle itselleen. Koska kurssille oli mahdollista ottaa itseni lisäksi vain viisi osanottajaa, en mainostanut kurssia missään vaan tieto levisi lähinnä puskaradion kautta ja näin nopeimmat ja innokkaimmat sitten pääsivät mukaan.

Matkustimme Ruotsiin SeaWindillä, joka on tosi mukava tapa reissata Ruotsiin, kun liikkuu auton kanssa. Selvisimme kolmella autolla ja se helpotti suuresti letkassa ajoa, niin Tukholman ympäri kuin matkalla olleissa muissakin suuremmissa taajamissa. Ajoimme suoraan Grytiin täysihoitolaan, josta meille oli varattu huoneet. Täysihoitola oli tosi hieno ja hyvätasoinen. Yövyimme siellä kaksi yötä ja sen verran rankkoja päivät olivat ettei kukaan jaksanut illalla tehdä muuta kuin kaatua suoraan sänkyyn. Näin sainkin tuoda illaksi varaamani siiderit avaamattomina takaisin Suomeen. Mutta treenaamaanhan sinne oli menty ja se oli toki pääasia.

Torstaina keräännyimme Mossen keittiöön kuuntelemaan teoriatietoja paimennuskoulutuksesta. Olin tilannut kurssin sillä ajatuksella, että Mosse suhtautuisi meihin siten kuin hän suhtautuu kouluttajien kouluttamiseen. Aluksi kävimmekin läpi erilaisia koiratyyppejä ja miten eri tyyppisten koirien kanssa tulisi edetä koulutuksessa. Mosse jaottelee koulutuksen kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa harjoitellaan ns. djurkänslaa, joka vapaasti suomennettuna voisi olla vaikkapa eläintuntemus. Toinen vaihe on ns. raatokurivaihe, jossa koira oppii noudattamaan ohjaajan käskyjä tinkimättä. Kolmannessa vaiheessa nämä kaksi edellistä yhdistetään ja lisäksi koira saa oppia käyttämään myös omaa päätään.

Ykkösvaiheen harjoitukset ovat todella tärkeitä ja niille perustuu koko myöhempi paimentaminen. Valitettavasti suurin osa ongelmista johtuu siitä, että tästä ykkösvaiheen treenistä on edetty liian äkkiä eteenpäin Tästä seuraakin se, että koulutus jumittuukin sitten siihen kakkosvaiheeseen eikä sieltä oikein päästä eteenpäin. Djurkänsla on todella tärkeä vaihe koulutuksessa. Siinä koira oppii suhtautumaan paimennettaviin oikealla tavalla. Se oppii huomaamaan miten sen painostus vaikuttaa eläimiin sekä oppii lukemaan paimennettaviaan. Samalla ohjaaja opettaa koiran reagoimaan ohjaajan antamiin viesteihin, vaikkei mitään käskysanoja vielä käytetäkään. Eli ohjaaja opettelee säätelemään koiran tempoa pelkästään vartalonsa ja äänenpainojensa avulla. Ohjaajalla täytyy olla niin paljon auktoriteettia, että hän pystyy pitämään koiran sopivan kaukana paimennettavista lampaista. Tämän pitää tapahtua niin, ettei koiraa tarvitse käskeä koko ajan maahan. Maahan käskyillä paimennuksesta tehdään rykivää tempomista, sekä sillä vain yritetään estää koiraa paimentamasta, kun oikeammin koiran täytyisi koko ajan haluta eteenpäin ja ohjaajan pitää pystyä jarruttamaan koiraa siten, että eteenpäinpyrkimys säilyy, vaikka koira seisoisi paikallaan. Hevosihmiset ymmärtävät hyvin mitä tarkoittaa eteenpäinpyrkimys, joka pitää olla jopa peruutuksessa koko ajan läsnä. Näitä ykkösvaiheen kaikkia asioita harjoitellaan neliöaitauksessa. Koira opetetaan liikkumaan ensin ympyrän kaaren neljänneksen kokoisella kaarella. Ohjaajan on kyettävä omalla auktoriteetillaan pitämään koira kaarella, vaikka ohjaaja seisoo lampaiden luona nurkassa. Ohjaajan pitää pystyä kohdistamaan koiraan niin paljon painetta ettei se tule lähemmäs. Ohjaaja ei siis lähesty koiraa ja yritä ajaa sitä ulospäin vaan yksinkertaisesti pistää siellä lampaiden luona seisoessaan koiraan niin paljon painetta, että koira pysyy oikealla etäisyydellä lampaita. Kun tämä sujuu hyvin, aletaan ottamaan koiran kanssa lampaita pois nurkasta. Tässä on tosi tärkeää, että koira katsoo oikein. Se ei saa katsoa lampaita, vaan sen on ikäänkuin pidettävä päänsä hakukaarella ja katsottava lampaiden ja aidan väliin. Tästä lampaat tietävät ettei koira ole tulossa niiden kimppuun ja ne uskaltavat kunnialla siirtyä pois nurkasta ja aidan vierestä, kun koira osaa viestiä niille sitä, mitä ohjaaja on tarkoittanut. Tämä on usein ongelma koirille ja sen näkee hyvin siitä, etteivät lampaat siirry pois aidan vierestä, kun koira lähetetään niitä hakemaan vaan jatkavat matkaansa aidan viertä pitkin. Tällöin koiralla on väärä asenne. Se ei ole enää hakukaarella vaan kuljettaa eläimiä, vaikka ohjaaja toisin ajatteleekin.

Tässä djurkänska osiossa oli suuria vaikeuksia meidänkin ryhmämme koirilla. Osa selviytyi tästä hyvin ja selvästi näki, että ne, jotka tätä ovat ennen harjoitelleet pystyivät helpoiten viestittämään koiralle mitä ollaan tekemässä. Toisaalta, jos tässä oli ongelmia on se vain merkki, että harjoitusta tarvitaan lisää ja harjoittelun myötä tämäkin asia sitten alkaa sujua kerta kerralta paremmin ja paremmin.

Lisäksi harjoittelimme neliöaitauksessa kuljettamista siten, että koiran täytyy oppia säätelemään vauhtiaan niin ettei se vain ryntää liian lähelle lampaita ja painosta niitä sitten ohjaajasta ohi.  Tässä harjoituksessa on tosi tärkeää, että ohjaajalta pystyy painostamaan koiraa niin paljon ettei se uskalla tulla liian lähelle eläimiä. Jos tässä pienessä tilassa homma ei toimi niin ei se kyllä toimi sitten aukealla kentälläkään. Samalla, kun koiraan laitetaan painetta, jotta se oppii liikkumaan ryntäämättä ja sähläämättä, pitää myös säilyttää sen halu paimentaa. Joskus koira joudutaan painostamaan tosi ahtaalle ja se saattaa jopa yrittää poistua paikalta, mutta silloin on huolehdittava ettei koira onnistu poistumisyrityksessään. Harjoitus on tehtävä sellaisessa aitauksessa ettei koira pääse pois tai sitten koira täytyy laittaa pitkään liinaan. Tässä tilanteessa helposti tulee mieleen, että paineistusta täytyy vähentää, sillä koirahan melkein lopettaa paimentamisen. Se olisi suuri virhe, jos painetta vähennetään, oppii koira, että lopettamalla paimentamisen se pääsee aina kaikista ikävistä tilanteista eroon. Koiran täytyy tehdä se mitä siltä pyydetään. Muutama treeni voi mennä tosi huonosti ja tuntuu siltä ettei koirasta ole mihinkään, mutta kun koira huomaa, että tämä työ on vain tehtävä, se alkaa vastaanpanemisen sijasta työskennellä. Nyt se vaan työskentelee tosissaan ja koko touhuun on tullut oikeanlaista vakavuutta, kun se ei enää olekaan pelkkää leikkimistä.

Osa porukastamme oli siinä pisteessä, että tämä ykkösvaiheen harjoittelu on se mitä pitää nyt jatkaa ja kun homma alkaa sujua, siirrytään sitten harjoittelussa eteenpäin. Koska kurssilla olimme, piti meidän toki harjoitella niitä seuraaviakin vaiheita vaikkeivat ne kaikille koirille vielä ihan ajankohtaisia olleetkaan.  Harjoittelimme lyhyitä hakukaaria ja sitä, että koira oppii ottamaan lampaat aiden vierestä pois ja tuomaan sen jälkeen ohjaajalle. Jos tämä ei onnistunut, oli se vain merkki siitä, että siellä neliöaitauksessa pitää vielä viettää vähän lisää aikaa.

Pitkin päivää söimme aivan mahtavia ruokia ja joimme kahvia ihanien kahvileipien kera. Ruokaa oli niin paljon ja se oli niin hyvää, että oli melkoisen ähky olo koko ajan aamusta iltaan. Minäkin otin laivalta ison suklaalevyn varmuuden vuoksi mukaan, jos vaikka nälkä yllättäisi eikä olisi mitään syötävää. No, se oli täysin turha varotoimenpide. Ei meinaan juurikaan tehnyt suklaata mieli. Illalla söimme vielä juhlallisen illallisen. Se oli jotain sellaista, johon täällä kotimaassa ei olla totuttu. Toisaalta joka kerta, kun olen ollut Ruotsissa kurssilla on siellä aina panostettu syömiseen ja yhteiseen illanviettoon tosi paljon. Mekin katsoimme tukevan illallisen jälkeen vielä paimennusvideoita ja lopulta kello oli jo niin paljon, että oli ihan pakko lähteä täysihoitolaan nukkumaan, jotta jotenkin jaksaisi keskittyä vielä seuraavanakin päivänä.

En nyt ihan tarkkaan muista mitä kaikkea seuraavana päivänä teimme, syömisen lisäksi, mutta ainakin meidän piti ajaa sellainen vähän tyylitelty rata läpi. Tepolle tämä oli vähän liian vaativa tehtävä, sillä se ei oikein vielä osaa säädellä vauhtiaan niin ettei se painostaisi lampaita liikaa. Lisäksi Teppo ei vielä tinkimättä noudata käskyjäni ja luulee liian usein tietävänsä itse miten pitää toimia ja ei sen takia mukamas muista mitä oikea tai vasen käsky tarkoittavat. Kun vähän "neuvottelin" Tepon kanssa näistä suunnista niin johan rupes sekin luupää muistamaan mitä oikea ja vasen tarkoittavat. Mossen lampaat ovat aika liikkuvaisia ja se tuotti omat vaikeutensa. Annikan Maj suoriutui tehtävästä hyvin, mutta Maj olikin koiristamme ainoa, joka on päässyt jo siihen ns. kakkosvaiheeseen koultuksessa. Me muut olemme vielä siellä ykköstasolla. Joku meistä kovasti ihmetteli, miksi tällaisten vähän taitamattomimpien koirien kanssa käytetään niin liikkuvia lampaita, mutta siihen Mossella oli hyvä selitys. Raskaat lampaat antavat anteeksi koiran virheitä. Eli ne liikkuvat vain, kun koira painostaa tarpeeksi, mutta heti kun paine vähenee, ne alkavat liikkua hitaammin. Tällöin koiralla (ja etenkin ohjaajalla) on aikaa miettiä seuraavaa siirtoa ja lampaat kulkevat vielä helpommin sitä reittiä minne ne lähtivät menemään vaikka koira olisikin vähän "väärässä" kohdassa. Sen sijaan liikkuvat lampaat eivät anna anteeksi mitään koiran virheitä. Ne menevät juuri sinne, minne koira ne ohjaa. Jos koira on vähänkin väärässä paikassa, lampaat etenevät väärään suuntaan. Lisäksi ne juoksevat alta pois, jos koira ryntää liian lähelle (se tärkeä djurkänsla). Tätä tilannetta ei niin helposti synny raskaiden lampaiden kanssa. Koiran täytyy siis osata sovittaa etäisyytensä ja painostuksensa niin, että lampaat liikkuvat oikealla tempolla ja asenteella (ne eivät saa olla kauhuissaan koirasta). Kun koira sitten tottelee kunnolla ohjaajan käskyt, vie se lampaat juuri sinne minne pitääkin vaikka ne olisivatkin ns. liikkuvia lampaita. Kaiken lisäksi, harjoitusmielessä, liikkuvista lampaista voi tehdä juuri niin tahmeita kuin haluaa, kun sijoittaa ne aidan viereen tai aitauksen nurkkaan. Tällöin pystyy harjoittelemaan niistä osa-alueita, joita pitää harjoitella niin, että lampaat pysyvät aloillaan.

Nyt alkaa pää olla aika tyhjä aatoksista. Kiitos Petelle, joka vähän virkisti muistiani, jotta edes tämän sain paperille raapustettua. Kotimatkalle lähtikin sitten joukko innostunutta väkeä. Päässä olivat iloisena sekamelskana kaikki parin päivän aikana koetut asiat. Nyt sitten pitäisi yrittää taas jotenkin jäsennellä näitä aatoksia  ja vielä yrittää soveltaa niitä käytäntöönkin, kun kotona sitten yrittää harjoitella. Mutta eiköhän se siitä. Marraskuulle on varattu uusi kurssi, jonne tämä porukka nyt sitten suuntaa taas uusia oppeja hakemaan. Ensinnä suurkiitos Mosselle, kun jaksaa aina meitä tumpeloita opettaa ja paljon kiitoksia mukavalle porukalle, jonka kanssa oli upeaa tämäkin reissu tehdä.

Tässä vielä muutama kuva kurssilta:

Mosse neuvoo Tiinaa kädestä pitäen harjoittelussa Sirpun kanssa

Harjoitus ohi.

Annika harjoittelee Majn kanssa.

Teppo vauhdissa. Meikäläinen yrittää saada sen flankkaamaan kunnolla.

Kurssilaisia koirineen.

Minnan koira Ville (valkoinen koira) paimentaa. Mossen Min vahtii hommaa.

Kurssilaisia. Vasemmalla Maj (koira), Annika, Heikki, Tiina, Mosse ja Pete

4.-5.11.2004 Ruotsalainen Mosse Magnusson on kilpaillut paimenkoirillaan useiden vuosien ajan erittäin menestyksekkäästi, voittaen mm. paimennuksen Euroopaan Mestaruuden vuonna 2003 koiransa Fleetin kanssa. Gunnel Boström (ruotsista), oli tilannut Mosselta paimenkurssin ja onnekseni Gunnel kutsui myös minut mukaan kurssille. Tämä kutsu oli niin houkutteleva, ettei siitä kertakaikkiaan voinut kieltäytyä. Samalla sain tilaisuuden harjoitella ruotsinkielen puhumista, sillä kaikki muut osanottajat olivat syntyperäisiä ruotsalaisia. Ehkä olen vähän hullu, mutta ihan oikeasti pidän ruotsinkielestä. Menomatka alkoi oikein mukavasti, mutta sitten sain kotoa soiton, että auto oli tönäissyt puolivuotiasta paimenkoiranalkuamme Villeä. Kylmä hiki vain iski läpi kehon, kun säihkähdin niin kauheasti. Onneksi Ville selvisi onnettomuudesta hengissä. Toiseen etujalkaan tuli murtuma, jota se nyt sitten joutuu parantelemaan aikansa.   Mosse keskustelee Gunnelin kanssa harjoituksen kulusta

1. harjoituspäivä

Kurssi oli kaksipäiväinen. Aluksi keskustelimme koiristamme Mossen keittiön pöydän ääressä, mukavasti kahvia juoden. Harjoitukset aloitettiin ns. neliöaitauksesta. Neliöaitauksessa pystytään helposti näkemään kaikki heikkoudet, joita koiran sen hetkisessä osaamistasossa on. Mosse antoi ohjeet miten harjoitella ja sitten hän keskittyi seuraamaan suoritusta löytääkseen pienimmätkin virheet, joihin sitten näiden kahden päivän aikana oikein huolella keskittyisimme. Mosse löysinkin erehtymättömällä silmällä jokaisen koirasta niitä asioita, joihin tulee kiinnittää kotona harjoitellessa kiinnittää huomiota. Mukana oli todella taitavia ja osaavia koiria, mutta niin vain niistäkin löytyi ne heikkoudet, jotka sitten näkyivät kaikessa harjoittelussa mitä kurssilla tehtiin. Usein onkin niin, että ohjaajilla on liian kiire alkaa harjoitella aukealla pellolla vaikka parempi olisi laittaa perusasiat kuntoon tuollaisessa neliöaitauksessa, jossa koiraa ja lampaita on helpompi kontrolloida. Jos flankkauset eivät suju tuossa pienessä neliöaitauksessa moitteetta, eivät ne tule sujumaan myöskään silloin, kun koira on kaukana ohjaajasta. Tepolla nämä perusasiat ovat aika hyvin hallinnassa, mutta en ole oikein osannut soveltaa niitä tarpeeksi hyvin aukealla pellolla tapahtuviin tilanteisiin. Nyt tarvitaan vain huolellista harjoitusta, niin eiköhän hommat ala sujua. Sain vaikutelman, että suurin este edistymiselle on auktoriteetin puute. Näennäisesti näyttää siltä, että koira on hallinnassa ja tottelee, mutta kun asiaa tarkastelee lähemmin, joutuukin huomaamaan ettei se koira niin täsmällisesti tottelekaan kuin pitäisi. Tämä ns. johtajuus, täytyy saavuttaa jo ennen varsinaista harjoittelua, jotta sitten harjoitellessa ei tarvitse niin kauheasti nähdä vaivaa auktoriteetin saadakseen. Toki harjoittelussa täytyy olla tosi ehdoton ja tiukka, tarpeen mukaan, mutta johtajuusaseman pitäisi olla niin hyvä ettei harjoittelusta tule liian negatiivista, kun kaikki energia menee siihen, että saa koiran hallintaan. Kurssilla oli tosi taitavia koiria ja niidenkin tottelemisessa oli puutteita. Nämä puutteet sitten vaikuttivat suuresti siihen miten koiraa pystyy ohjaamaan monen sadan metrin päästä.

Iltapäiväksi siirryimme harjoittelemaan hakukaaria ja nimenomaan sitä miten koira saadaan hakemaan lampaat oikeaoppisesti aidan vierestä, kun itse seisomme kauempana niistä. Meidän piti lähettää koira hakukaarelle, korjata kaarta suuremmaksi ja lopulta saada koira kulkemaan keskittyneesti ja oikealla asenteella aidan viertä pitkin niin, että se sai irrotettua lampaat kauniisti aidasta. Koiran pään piti olla oikein, sillä jos se katsoi vähänkin aidasta sisäänpäin, juoksivat lampaat vain aidan viertä pitkin karkuun. Jos koiran pää oli oikein, eli se ajatteli vain kiertävänsä lampaita, vaikka joutuikin menemään niiden ja aidan väliin, siirtyivät lampaat kauniisti pois aidan vierestä. Meille vaikeinta oli hakukaaren suurentaminen, sillä sellaista emme olleet aiemmin harjoitelleet. Mosse antoi hyvät neuvot ja muutaman harjoituksen jälkeen Teppo suoriutui tehtävästä oikein hyvin. Aidan vierestähän Teppo osaakin hienosti irrottaa lampaat, sillä sitä olemme harjoitelleet tosi paljon kotona. Sehän on oikeastaan juuri sellainen harjoitus, jota olemme tehneet paljon neliöaitauksessa.

Tepon isä CMM's Mac vahtii tarkkana, jos vaikka tarvittaisiin välillä kokeneen koiran apua

2. harjoituspäivä

Seuraavana aamuna aloitettiin siitä mihin edellispäivänä jäätiin. Kun Mosse huomasi, että olimme oivaltaneet harjoituksen idean, siirryimme mäkiselle, harvahkoa, suurta lehtipuuta kasvavalle alueelle harjoittelemaan. Nyt harjoittelimme näkymättömissä olevien lampaiden hakemista. Koska tämä on luonnollisesti melkoisen vaikea harjoitus, helpotettiin sitä alkuun niin, että Mossen koira toi pienen lammaslauman sen verran näkyville, että harjoitusvuorossa oleva koira näki sen. Sitten Mossen koira sai viedä lampaat näkymättömiin takana olevan kumpareen taakse. Koiran piti osata lähteä oikein hakukaarelle ja tarvittaessa piti ohjaajan käskyllä saada koira laajentamana kaarta. Eli juuri samaa asiaa olimme edellispäivänä harjoitelleet aukealla pellolla. Kun koira sitten hävisi ohjaajan näköpiiristä, piti ohjaajan tuntea koiransa työskentelytapa niin hyvin, että hän pystyi sielunsa silmin näkemään mitä koira teki kumpareen takana. Nyt pitikin sitten osata käskyttää koiraa, vaikkei sitä edes nähnyt. Eli, kun koira hävisi näkyvistä, piti tietää milloin se on lauman takana ja sitten vaan piti käskeä sitä siten, että se toisi lauman suoraan ohjaajalle. Tepolle huutelin vain, että hiljaa, hiljaa, sillä liika vauhti on sen ongelma, niinkuin varmasti monella muullakin tässä tapauksessa. Harjoitus oli tosi vaikea, ainakin minulle ja Tepolle, sillä osaamisen tasomme ei ihan näin vaikeisiin harjoituksiin vielä oikein ollut riittävä. Toisaata usko koiraan kasvoi, kun se kaikesta huolimatta toi näkymättömissä olevat lampaat minulle. En olisi uskonut, että se pystyy tuollaistakin tekemään. Kurssimme taitavimmat koirat selvisivät tästäkin tehtävästä hienosti. 

Iltapäivällä harjoittelimme monisatapäisen lauman kanssa. Mosse jakoi kurssimme osaavimpien koirien kanssa tuon suuren lauman viiteen, vielä tosi suureen erilliseen laumaan. Meistä jokainen sai paimennettavakseen oman lauman, jonka kanssa piti ihan ensimmäiseksi harjoitella laumanjakoa. Laumanjakoharjoittelu alkoi sillä, että ohjaaja itse jakoi lampaat kahteen ryhmään. Lampaiden piti olla tarpeeksi kaukana toisistaan, eivätkä ne saaneet katsoa toisiinsa päin. Kun molemmat laumat olivat rauhallisia, kutsuttiin koira vain suoraan niiden välistä ohjaajan luo. Koiran täytyy oppia tulemaan vauhdilla ja vilkuilematta kumpaankaan suuntaan. Aluksi Teppo hieman yritti vilkuilla noita laumoja ja sen takia hidasti vauhtia, mutta nopeasti se oivalsi, että sen pitää tulla vauhdilla luo. Tämä on kuulema se asia, joka useimmilla koirilla ei ole hallinnassa ja sen takia on sitten ongelmia varsinaisessa laumanjako-osasuorituksessa. Kun koira sitten tulee vauhdilla luo, aletaan harjoitella sitä, että koira oppii kääntymään kohti sitä laumaa, jota kohti ohjaajakin kääntyy. Näitä sitten harjoittelin kovasti Tepon kanssa kun edistyneemmät kurssilaiset jatkoivat harjoittelua siten, että alkoivat vaihtaa laumoja keskenään milloin kenenkin kanssa. Eli "look back" vihellyksiä kuului tosi tiuhaan. Uskomattoman hienosti koirat tunnistivat omat vihellyksensä eivätkä sekoilleet toiselle koiralle tarkoitettihin vihellyksiin.

Lopuksi

Mossen lampailla on tosi mukava harjoitella. Ne ovat ns. "invallade får", eli niitä ovat paimentaneet hyvät koirat, jotka eivät ole stressaanneet niitä. Lampaat kunnioittivat koiraa, mutta luottivat myös koiraan. Ne eivät liimautuneet ihmiseen eivätkä yrittäneet koko ajan juosta karkuun jonnekin. Ne myös liikkuivat kevyesti sen mukaan minne koira niitä vei eivätkä alkaneet haastaa riitaa koiran kanssa. Kaiken kaikkiaan tosi hyviä harjoituslampaita.

Toisen harjoituspäivän päätyttyä Mosse harjoiteli omien koiriensa kanssa ennen pimeän tuloa. Siinä katsellessani Fleetin paimentamista en voinut muuta kuin haukkoa henkeä. Miten ikimaailmassa koira voi toimia niin hienosti. Yhteistyö ohjaajan kanssa oli saumatonta. Kyllä se vaan aika makeelta näytti, kun koira häkitti lampaat  yksinään, ohjaajan seistessä laitumen portilla viheltämässä ohjauskäskyjään. Koiraa ei käsketty kertaakaan harjoituksen aikana maahan, vaan se työskenteli koko ajan pysyen jaloillaan. Se pystyi muuttamaan etenemisvauhtiaan vaivattomasti aivan hitaasta, täyteen vauhtiin ja liikkui yhtä halukkaasti kaikkiin mahdolllisiin suuntiin. Vau!!!

Kaiken kaikkiaan tosi antoisa ja tehokas reissu. Nyt on taas mielettömästi hienoja ideoita miten harjoitella Tepon ja muiden koiriemme kanssa.  Helmikuussa olenkin taas menossa uudelleen Mossen luo harjoittelemaan, joten eiköhän tällä harjoittelulla jotain tulostakin ennenpitkää ala syntyä.

Elokuu−lokakuu

Vedin meillä kotona paimennuskurssin. Kokoonnuimme viisi kertaa. Osanottajat harjoittelivat kurssipäivien välillä kotonaan omilla lampaillaan. Koirat kehittyivät tosi hienosti. Oli mukava huomata kuinka alkuun niin vallattomiin koiriin alkoi tulla oikeaa ilmettä ja keskittyneisyyttä. Ohjaajat olivat myös erittäin huolellisia hoitivat oman osuutensa esimerkillisesti. Ens vuonna sitten perusrataa suorittamaan.

13.10.2004

Eläin Akatemia järjesti luennon, jolle minut oli pyydetty luennoimaan aiheesta: Johtajuus ja laumakäyttäytyminen. Luento pidettiin Lintumetsän koulun auditoriossa, Espoossa 13.10.2004, klo 18.00-21.00. Kuuntelijoita paikalla oli noin sata. Oli mukava kertoa positiivisen koulutuksen mahdollisuuksista ja hyvistä puolista innostuneelle kuulijajoukolle. Kiitos järjestäjille sekä luennolle osallistuneille.

22.8.2004

Kävin pitämässä paimennuskurssin Hämeenkyrössä Tiina Harrinkarin luona. Lähes kaikki osanottajat olivat täysin aloittelijoita, sillä koirat eivät olleet aiemmin edes nähneet lampaita. Aloitimme lampaisiin sytyttämisharjoitukset turvallisesti siten, että lampaat olivat sisällä pyöröhäkissä ja koira häkin ulkopuolella. Vaikka alkuun näytti monen kohdalla siltä ettei lampaat kiinnosta, syttyi suurin osa hienosti parin harjoituskerran aikana ja joillakin oli jopa luontaista halua hakeutua tasapainopisteeseen ohjaajaa vastapäätä.

30.6.-1.7.2004

Euroopan Mestari vm. 2003, Carl-Magnus "Mosse" Magnusson, Ruotsi, kävi pitämässä Kiikalassa kahden päivän paimennuskurssin. Ensimmäisen päivän satoi aamusta iltaan, mutta se ei tahtia haitannut. Mosse paneutui todella tarkkaan ja yksityiskohtaisesti jokaisen koirakon ongelmiin ja saimme tosi paljon mielenkiintoisia vinkkejä ja ohjeita tulevaisuuden harjoitteluun. Avainsana tuntui olevan selkeys ja tinkimättömyys. Koiran piti suorittaa vaaditut asiat 110 prosenttisesti. Jos perusasiat eivät ole hallinnassa on turha odottaa, että jatkossa erilaiset tehtävät, joita koiralle annetaan sujuisivat täydellisesti. Kun uhraa kunnolla aikaa ja vaivaa perusteiden opettamiseen kunnolla, maksaa se itsensä takaisin tottelevaisena ja täysin ohjaajan luottavaisena koirana.

Toisena kurssipäivänä sitten aurinko helli osanottajia ja oli huomattavasti miellyttävämpää seurata opetusta T-paita päällä, kuin sadeasu ja sateenvarjo varusteina. Nyt harjoittelimme poispäinajoa sekä laumanjakoa, jotka eivät ole mitään helppoja asioita, jos niihin paneutuu kunnolla. Näissä harjoituksissa näkyi hyvin, miten tärkeää on se, että koira tottelee suuntakäskyjä epäröimättä ja pitää sopivan etäisyyden lampaisiin. Monille osanottajille nämä olivat vielä liian vaikeita tehtäviä, kun ottaa huomioon, että perusasioissa on vielä paljon hiomista. Saimme kuitenkin hyvää käytännön kokemusta näistäkin asioista ja teorian hahmottaminen on huomattavasti helpompaa, kun kokeilee teorioita käytännössä. Paperilla, kun homma sujui aina niin mallikkaasti.

Väldigt stor tack till Mosse att han orkade igen lära oss. Det har varit jätte stor nytta till alla. Hoppas att vi ser dig igen nästa år. Vi lovar träna mycket så att du ser att vi verkligen försöker göra vårt bästa. Hälsningar från alla deltagarna.

19.6.2004
Paimennuskilpailut lampailla, meillä Kiikalassa. Luokat I, II ja III.  Kilpailut sujuivat jouheasti, kiitos siitä kuuluu asiansa osaaville toimihenkilöille ja kilpailuvastaavalle. Lisäksi paimennuskilpailuissa on tapana, että kaikki kynnelle kykenevät osallistuvat tarvittaessa erilaisiin tehtäviin, joten tässä lajissa tunnetaan vielä talkoohenkeä, joka niin monesta muusta harrastuksesta on jo kadonnut. Tulokset löytyvät Suomen Paimenkoirayhdistyksen nettisivuilta. Kuvia

Katso mitä Salon Seudun Sanomat kirjoitti kilpailuista. Sivu 1 ja sivu 2.

7.-9.6.2004
Olin kouluttajana hakukurssilla, jonka järjesti Kannuksen Maaseutuoppilaitoksen Kennel-linja. En enää muutamaan vuoteen ole lähtenyt kouluttajaksi, joten tämä oli poikkeustapaus. Kurssi oli oikein antoisa näin kouluttajankin kannalta. Oppilaat olivat hyvin motivoituneita ja opettajakunta erittäin innostunutta sekä ammattitaitoista. Päästiin Matin kanssa näyttämään vähän paimentamisenkin hienouksia, joten kaikkea hauskaa saimme tehdä aamusta iltaan. Harjoittelimme pääasiassa tuuli-ilmaisu menetelmän käyttämistä niin henkilöhaussa kuin esineruudussakin. Terveisiä vaan kaikille osallistujille ja harjoitelkaa ahkerasti jatkossakin sillä koiranne ainakin olivat hyviä.