|
Oppaita
|
 |
Uuhet
Uuhia meillä on noin 500 (luku hieman vaihtelee). Rodultaan uuhet ovat pääosin Texeleitä, mutta osa vanhemmista uuhista on vielä risteytysuuhia. Tavoitteena on kuitenkin siirtyä vähitellen kokonaan puhtaaseen Texel katraaseen, joten risteytysuuhet vähenevät koko ajan luonnollisen poistuman kautta. Meillä oli muutama suomenlammasuuhi, joista otin villaa käsityöharrastuksiini, mutta nyt niistäkin on luovuttu. Texelin villa on melkoisen karkeaa ja esim. huovutuksessa suomenlampaan villa on helpommin työstettävää. Texelit ovat väriltään valkoisia, mutta on meillä muutama mustakin uuhi. Pitäähän katraassa joku "mustalammaskin" olla.
Karitsoita meillä syntyy aina keväisin. Joskus karitsoinnit ovat ajoittuneet jo ihan tammikuun alkuun ja välillä taas vähän myöhäisempään ajankohtaan. Karitsoita syntyy keskimäärin 1,7 per aikuinen uuhi. Nuorilla keskiarvo on hieman alhaisempi. Emot hoitavat karitsansa hyvin ja koska vuonuekoko on sopiva eivät karitsat tarvitse lisäruokintaa. Karitsoilla on ns. karitsakammareissa (joihin emot eivät pääse) tarjolla vapaasti viljan ja herneen sekoitusta, joka maistuu niille hyvin. Kun emot karitsoineen siirretään laitumille ei karitsoille enää anneta ylimääräisiä rehuja. Laitumet ovat apilapitoisia ja karitsat kasvavat tällä ruokinnalla hyvin. Jotkut jopa niin hyvin, että niille ei edes ehdi saada 4 kk painoa, sillä ne ovat jo lähteneet teuraiksi ennen sitä punnitusta.
Karitsat kerätään paimenkoirien innokkaalla ja taitavalla avustuksella säännöllisesti punnittaviksi ja painonnousua seurataan tarkasti. Samalla voidaan tehdä tarvittavia hoitotoimenpiteitä, kuten madotuksia ja muita käsittelyitä. Laitumella on lampaille aina tarjolla raikasta vettä, suolaa ja kivennäisiä. Siirtoja laitumien välillä tehdään paimenkoirien avulla sekä kuljettamalla lampaita erityisesti niitä varten rakennetulla kuljetuskärryllä. Vierotetut karitsat laiduntavat hyvillä laitumille ja niillä on tilaa liikkua ja temmeltää. Uuhet puolestaan nauttivat kesästä, syövät herkullista ruohoa ja liikkuvat paljon, mikä kuntouttaa ne nopeasti poikimisen rasituksista ja syksyllä ne ovat pyöreitä, hyväkuntoisia ja tyytyväisiä, kun saavat taas pässit vieraakseen.
Lampola
Lampola rakennuksia meillä on useita ja ne ovat ns. kylmälampoloita, jossa lampaat viihtyvät hyvin. Lampolat on suunnitellut Tapio ja hän on suunnitelmissa toteuttanut monia sellaisia ratkaisuja, jotka tekevät työnteon mahdollisimman tehokkaaksi ja sujuvaksi. Ruokinta tehdään lähes täysin koneiden avulla, kuten myös kuivitus. Lampolan läpi kulkee käytävä eli ruokintapöytä, joka on niin leveä, että siinä pystyy ajamaan traktorilla. Väkirehun jakoa varten on Tapio suunnitellut traktorin perässä vedettävän kärryn, josta väkirehu johdetaan lampaiden eteen. Väkirehuseoksen Tapio tekee itse käyttäen kuivuria apuna. Seos on aina sen mukainen mikä tuotantovaihe on menossa. Seoksessa on mukana myös kivennäiset, joten vain suolakivi tarvitsee laittaa karsinaan tarjolle. Säilörehu jaetaan samoin traktorin perässä vedettävällä rehusilppurilla. Samalla silppurilla hoidetaan myös kuivitus. Ruokintapöytä on ylempänä kuin karsinat ja alkusyksystä lampaat nousevatkin karsinan reunassa olevalle kynnykselle, jolloin ne ylettyvät hyvin syömään. Talven mittaan kestopehku nousee ylemmäs ja ylemmäs ja lampaat pääsevät edelleen syömään yhtä helposti kuin syksylläkin. Juotto hoidetaan automaattikupeista. Vesiputkissa kiertää koko ajan lämmin vesi, joka pitää juomaveden sulana myös kupeissa.
Siitospässimme
Meillä on käytössä yhteensä 10 siitospässiä. Kaikki siitospässimme on ostettu Lauri Leinoselta. Siitospässeiksi pyrimme aina löytämään parhaimman mahdollisimman eläinaineksen sillä kuten sanonta kuuluu on pässi puolet katraasta. Seuraamme pässien jälkeläisiä tarkasti ja jos havaitsemme pässin periyttäneen jotain ei toivottua ominaisuutta poistetaan pässi ja sen jälkeläiset pois siitoskäytöstä. Vain parhaat uuhikaritsat saavat jatkaa siitoseläiminä. Emme ole keskittyneet siitospässien kasvatukseen ja markkinointiin, mutta olemme kyllä myyneet hyviä pässejä edelleen siitokseen, jos joku vain on niitä kysellyt. Joskus saatamme jättää jonkun oman kasvatin myös siitoskäyttöön, mutta vain silloin, jos sille on olemassa suvuiltaan sopivia uuhia.
Pässit viettävät kesän keskenään omalla laitumellaan ja ovat varsin tyytyväisiä poikaporukassaan. Ne osaavat ottaa rennosti ja keskittyvät lähinnä syömiseen ja lepäämiseen. Syksyn lähestyessä pässitkin aktivoituvat, kun alkavat vaistota, että pääsevät kohta naisseuraan. Niinpä syksyisin suunnittelemme kullekin pässille oman, sopivan astutusryhmän ja kun olemme päättäneet milloin haluamme karitsoita, pistämme pässit sopivana ajankohtana uuhien joukkoon. Sitten alkaakin pässien jokavuotinen työrupeama, josta ne ovat aina yhtä innoissaan. Kun astutusaika on täynnä, siirretään pässit takaisin yhteiseen karsinaan ja sitten ne saavatkin taas vain olla ja nauttia elämästä koko lopputalven ja seuraavan kesän. Helppoa tuo pässin elämä.
 |
 |
 |
 |
 |
|