Luumu oli työkoira parhaimmasta päästä.
Luumu oli rauhallinen, itsevarma ja kova koira, joka ei väistänyt koskaan,
missään tilanteessa. Luumun itsevarma ja vakaa luonne sai aikaan sen, etteivät
lampaat edes alkaneet sen kanssa tappelemaan, vaan uskoivat suosiolla. Luumu
oli sellainen kultakimpale jollaista tuskin koskaan enää osuu kohdalle. Niin vaikeaa tehtävää ei
ollutkaan etteikö Luumu siitä
selvinnyt. Vahemmiten se oli jo niin hyvä, että se toimi kuin ajatus. Se
tiesi itse milloin sen piti olla missäkin paikassa ja millon piti olla
paikallaan ja vain odottaa ja milloin taas sen piti tehdä jotain. Voiko
työnteko enää helpommaksi tulla, kun koira lukee isäntäänsä ja
paimennettavia eläimiä kuin avointa kirjaa. Luumu suoritti paimennuksen perusradan, mutta
kilpailuissa sen kanssa ei käyty, sillä isäntää eivät kilpailut kiinnosta. Työkoirana
Luumu oli huippuyksilö. Luumun jättämää aukkoa ei helpolla paikata.
Luumusta on otettu kahdelle nartulle riittävä annos
spermaa, joka on säilötty spermapankkiin. Jossain vaiheessa nuo käytetään
sitten sopiville nartuille.