Knutstas Iita

Iita hankittiin Tapiolle jalostusnartuksi ja toiveena oli vahva, tasapainoinen koira ja sellainen Iita on. Iita on erittäin varma kaikissa tilanteissa eikä se pelkää yhtään mitään. Paimennuksessa Iitalla on samalla nöyrä ja kovapäinen. Iita on täysin peloton paimennettavia eläimiä kohtaan. Kuun uuhi polkee jalkaa ja tarjoaa otsaansa marssii Iita itsevarmana ja tietoisena voimastaan kohti uuhta saaden sen lopettamaan uhkailunsa lyhyeen. Iita on erittäin nopea liikkeissään ja samalla hyvin ketterä. Se oppii nopeasti ja sillä on suuri tarve miellyttää ohjaajaansa.

Iita on täysin terve. Lonkat A-A, kyynärpäät 0-0, silmät peilattu terveiksi pentuna ja aikuisena. Iita on suorittanut Suomen Paimenkoirayhdistyksen perusradan hyväksytysti ja lisäksi se on suorittanut vastaavan kokeen myös Ruotsissa, josta tunnus Gk VallH. Paimennuskisoissa Iita on startannu pari kertaa saaden hyväksytyn tuloksen, mutta paljon pitää vielä treenata, jotta alkaa palkintosijoja irtoamaan. Iitan sisarukset ovat olleet erittäin hyviä kouluttaa ja aloittelevat kisauraansa vähitellen.

Iitan emä Knutstas Red Zoe oli paimennuksen Ruotsin mestaruuskisojen kolmas vuonna 2008. Iitan takana on maineikkaita koiria kuten J H Wilsonin, Supr CH-91/94 Spott sekä Bobby Dalzielin, Intr Supr Champ -89/-92, Int Sheperds Champ -92, Scottish Nat. Champ. -92, Scottish Sheperds Champ -89/-91/-92 Wispiin. Katso näiden koirien meriittilistaa. Varsin vaikuttavaa luettavaa. Wisp oli suuri ja vahvannäköinen koira. Wispin työhalukkuus oli vertaansa vailla eikä se pelännyt mitään. Se oli iloinen ja avoin koira, joka rakasti huomiota.

Odotamme Iitan ja Luumun pennuista vahvaluonteisia, itsevarmoja ja hyvähermoisia paimenkoiria, joilla on moottoria vaikka mihin. Molempien vanhempien luonteet on erinomaisen avoimia ja itsevarmoja ja toivomme näiden luonteenpiirteiden periytyvän myös pennuille.

Luumu

Luumu on Tapion jo edesmennyt työkoira, joka oli työkoira vailla vertaa. Luumun kasvattaja on Sirpa Östring-Järvinen Enonkoskelta. Luumu on vanhoja suomalaisia paimenkoirasukuja höystettynä tanskalaisilla työkoirilla. Työkoirana Luumu oli ihan omaa luokkaansa. Se oppi perusasiat kuten suuntakäskyt yhdellä 15 min harjoituskerralla. Eikä niitä sen jälkeen tarvinnut enää erikseen treenailla. Luumu oli erittäin hyvä käsittelemään uuhia pienten karitsoiden kanssa. Se osasi toimia siten, että emot luottivat koiraan ja suostuivat sen ohjaukseen vaikka voimakas karitsoiden suojeluvaisto ei tehnyt tehtävää helpoksi.

Luumu osasi lukea tilanteita tosi hyvin. Se tiesi milloin on aika painostaa ja milloin hellittää painetta. Sitä ei tarvinnut erikseen ohjailla sen kummemmin. Kun Luumu ymmärsi mitä ollaan tekemässä, se osasi luonnostaan toimia oikein. Niinpä häkitykset, punnitukset, lampaiden keruu isolta alueelta, lastaus autoon jne sujuivat rutinoidusti ja ilman sen kummempaa numeroa asiasta tehden. Kun työt oli tehty, saattoi Luumu mennä uuhien lue häntä rennosti heiluen ja katseellaan kertoen, että nyt ollaan taas kavereita, kun työt on tehty. Niinpä saimme usein katsella, kuinka Luumu antaumuksella esim. nuoli uuhien korvien sisustat puhtaiksi, uuhen nauttiessa siitä silmin nähden. Kun sitten alettiin hommiin, sama uuhi kunnioitti suuresti Luumua eikä todellakaan alkanut sen kanssa riitelemään.

Luumu on vanhoilla päivillään rotuunotettu Suomen Kennelliiton rekisteriin. Se lonkkakuvattiin 9 vuotiaana ja tulos oli A/C, lantio oli kuulema vino (johtuen jostain tapaturmasta) ja sen takia tuo toinen lonkka on lausuttu C:ksi. Näin minulle Kennelliitosta selitettiin, kun soitin ja kysyin asiaa. Samaten silmät peilattiin ensimmäisen kerran 9 vuotiaana ja nekin olivat terveet. Kyynärpäitä ei ole kuvattu, sillä tuohon aikaan sitä ei vaadittu. Kun Luumu oli saanut Kennelliiton rekisterikirjan otimme siitä spermaa spermapankkiin, jotta voimme tulevaisuudessa käyttää Luumua jollekin sopivalle nartulle (joka nyt sitten on Iita). Luumu kuoli suolitukokseen 10 vuoden iässä ja eli sitä ennen terveen ja tapahtumarikkaan elämän.