Uutiset / Nyheter

2006

30.11.2006

I november har det inte hänt så mycket med hundarna. Vi har klipt fåren och bygger en fårhus till. Rita och Ville har blivit ögonspeglat officielt och resultaten var J1 som menar att allt var fint. Nu är Rita färdig att få valpar. Hon har höftlederna A-A, armbågarna är 0-0, ögonen är ok och hon har klarat finska version av Gk VallH Pr. Rita skall paras med Mosses Jock. Om du tittar sidan Pentuja kan du se tillexempel stamtavlan till blivande valpar. Jag skall också para min brors tik Emenem's Etta. Hon skall paras med Fleet avkomma Luka som bor i Finland. Etta är en trävlig tik som är också helt frisk (höftleder A-A, armbågar 0-0, ögonen ok). Etta bor i Helsingfors och har inte vallat så mycket, men hon är tänd och verkar vara lätt att hantera. I Pentuja sidan kan du titta vallningsvideo av Rita och Luka. Jag försöker hinna ta videon av Matti, Teppo och Ville lite senare (om det inte blir vinter :) )

29.10.2006

Jag var 22.10. överdomare i en ganska stor söktävling. Där var 25 deltagare. Tävlingen gick fint. Gunnel kom med Susan och höll vallningskurs på fredagen (27.10.) och på lördagen och söndagen hade Liz-Jack och Raffe-Ben valpar valpträff med Gunnel och Susan. Dom tränade mest vallning, men några tog lydnad och sök också. Fina lilla valpar som vallade fint. Jag deltog på söndagen med Rita till en vallningsprov som man måste klara innan man kan registera blivande valpar till Finska Vallhunsklubben. Rita gick fint och är nu i Finland GkVallH. Ritas bror Rolle har nu röntgad A. Fyra valpar i Ritas kull är nu röntgade och alla har A. Jätte fint.

21.10.2006

En väldigt duktig och trevlig tik, Mascottsway Skye, har träffat Matti och hoppas det kommer många valpar vid julen. Jag skall hålla tummarna uppe. Efter en vecka träffar jag Gunnel, när hon kommer för att hålla en dagens vallningskurs och sen två dagarnas valpträff till Jack-Liz och Ben-Raffe valpar. Det skall bli jätte trevligt att träffas så många bekanta igen. Vällkommen Gunnel och Susan.

12.10.2006

Ny diskussionforum har öppnats. Där diskuterar man mest på finska men svenska vänner är också vällkomna.

10.10.2006

Hej mina svenskspåkiga vänner. Från föregående gång har det igen hänt mycket. Villes helbror Mejja och halvbror Rolle har blivit Gk Vallh. Grattis Monika.

Här i Finland arrangerades i denna år brukshundarnas Nordiska Mästerskapen. Jag var inbjuden att bedömma sökhundar. Jag bedömde sökhundarnas lydnad och sök både lördag och söndag. Det var en mycket stor heder att bedömma Nordens bästa sökhundar. Där var många mycket fina utförande men bästa av alla var Norska lagets bordercollie Somollis Gulli. Hunden sökte hela banan utan en enda fel. Det var imponerande. Föraren förde hunden lugn och målmedvetet. Den var absolut den bästa sök som jag har set genom min över 20 års sökkarriär.

Jag har haft jätte brottom nu under de närmaste veckorna. Jag är med i kurs till dom som vill bli företagare och måste sitta i skolbänken på kvällerna. Jag har försökt hitta tid att träna med hundarna, men det är inte lätt. Jag gick till vallhundarnas FM nästan utan träning och det kunde man se när det var min tur med mina hundar. Jag deltog där med fyra hundar. Matti och Teppo var med i Senior FM. Ville och vårt grannens nya hund Tam var med i Junior-FM. Jag var förare till grannens hund och hade prövat hunden tre gånger före tävlingen. Hade inte ens tid att pröva fållan, men jag tänkte att hunden kan gå så fint vänster och höger, och den kan stanna fint, så det går nog. Senior FM var två dagarnas tävling var alla poänger räknas tillsammans och sen hittar man vinnaren. Jag bröt med Matti och Teppo båda dagarna. Fåren var för svåra till Matti och Teppo kunde inte göra så lång fråndrivning. Junior FM är en dags tävling och det var på lördagen (7.10.). Ville och Tam jobbade mycket fint med de svåra fåren. Dom båda fick 79 poäng. Vi har i den här åren i Finland sådan regel att om hunden i Junior-FM har född två år, tar man från slutpoängerna tre poäng bort. Ville är född 5.5.2004 och han fick dom minus poängerna. Tam är född i november 2004, så man tog inga poäng bort från hans poängerna. Tyvär gjorde vi några små misstag och därför fick vi inte vinsten, men Tam blev tvåa och fick silver och Ville med sina minuspoäng blev trea med bronsmedalj. Inte så dåligt :D

Nu försöker jag hinna träna med Rita och hoppas jag kan godkänna henne före vintern.

21.9.2006

Hej alla. Mina svenska vänner har sagt att jag måste också skriva nyheter på svenska så nu gör jag det (men inte så ofta som jag kommer att skriva i mit blogg på finska). Jag måste lite titta min blogg bakåt innan jag kan skriva vad har hänt mellan 11.7.–19.9. Men jag försöker hitta tid så fort som möjligt. Förra veckosluten var jag i Sverige. På fredagen var jag på kurs hos Mosse och fick jätte, jätte mycket goda råd igen. Den dagen hjälpte så mycket att båda mina hundar fick resultat från veckoslutens tävlingar. Jag startade med min mans arbetshund Teppo och med min ung hane Ville. Ville var inte ännu färdig att tävla i International men jag var mycket nöjdt till honom. Det han kunde gjorde han bra. Teppo gick mycket, mycket bättre än jag vågade ens drömma. Jag har aldrigt kört med honom hela högsta klassen triangel fråndrivning och på söndagen gick det så fint att han fick 27 poäng av det. Jag var mycket glad och nöjd. Jag måste också tacka min vän Gunnel som har givit mig många, många goda råd och hon också är den som säger att nu skall du tävla i International. Jag skulle själv alldrig vågat göra det, men Gunnel sade att nu skall jag tävla och sen hittar jag mig i Sverige för att deltaga tävling. Innan start kände det hemskt. Jag tänkte att jag skulle helst ha varit hemma än där. Men efter tävlingen kände det jätte bra. Jag har startat i högsta klassen och lever fortfarande. Det var också trevligt att träffa Scottland resan kompisar. Hälsningar till Victoria och Monika (Ewa var var du?). Det var också trevligt att träffa Anna med sin liten söt Razz.

11.7.2006

Melkoista menoa on ollu viimeisen kuukauden aikana. Tuoreimpia uutisia kirjoittelen blogiin, mutta sinnekään en ole ehtinyt vähään aikaan kirjoitella. Kesäkuun alkupuolella pidin paimennuskurssin, jolle osallistui vanhoja tuttuja. Koirat olivat menneet kovasti eteenpäin edelliskerrasta ja toivon mukaan kurssilaiset saivat uutta potkua treeneihin. Loppukuukausi meni paimennuksen merkeissä sillä kävin ahkerasti Kotikoskien luona paimentamassa heidän lampaitaan, joita oli tarkoitus käyttää 1.7. heillä pidettävissä kisoissa. Lampaat olivat melkoisen vauhdikkaita, mutta vastasivat koiran toimintaan tosi hyvin. Jos koira teki virheen, kostautui se välittömästi sillä, että lampaat lähtivät juoksemaan vauhdilla. Jos koira osasi käyttäytyä, menivät lampaatkin hienosti. Keskityimme paimentamaan lampaita niin, että ne alkaisivat luottamaan koiraan ja huomaisivat, että koira ei missään nimessä jahtaa tai saalista niitä. Tämä harjoittelu tuotti tulosta ja saimmekin lampaat liikkumaan tosi hyvin.

Kilpailupäivän (1.7.) molemmin puolin piti kisoissa tuomarina toiminut Mosse tuleville Paimenkoirayhdistyksen aluevastaaville kurssia. Kurssi oli erittäin tehokas ja saimme jälleen kerran valtavasti uutta tietoa. Aluevastaavat joutuivat harjoittelemaan kouluttamista ja koirien ominaisuuksien arviointia. On tärkeää, että kouluttaja osaa mukauttaa koulutusmenetelmänsä koulutettavan koiran mukaan. Jollekin koiralle voidaan laittaa painetta ja vaatimuksia varsin varhaisessa vaiheessa, kun toiselle taas pitää antaa aikaa syttyä paremmin ja harjoittelu on kevyttä ja ohjailevaa. Mosse on aivan uskomattoman taitava lukemaan koirasta jo muutaman minuutin sitä katseltuaan, millainen koira on kyseessä. Hän käsittelee koiria tosi loogisesti ja selkeästi, jolloin koiran on helppo ymmärtää mitä siltä halutaan. Olispa itselläkin sama taito!

Olin ilmoittanut kisoihin kolme koiraa: Matin, Tepon ja Villen. Matti ja Teppo oli ilmoitettu kolmosluokkaan, mutta koska tiesin, että Kotikosken lampaat eivät anna anteeksi yhtään virhettä, katsoin parhaimmaksi jättää sen ekan startin kolmosluokassa myöhäisempään ajankohtaan. Eli starttasin sitten kiltisti kolmen koiran kanssa kakkosluokassa. Tosin tämä oli Villelle eka kisa kakkosessa. Matti oli ekana vuorossa. Päästiin Matin kanssa koko rata läpi vaikka häkitys oli kyllä enempi meikäläisen työvoitto. Starttasimme kakkosluokan ekana, joten en yhtään tiennyt mihin suoritus riittäisi. Koira toisensa jälkeen kuitenkin epäonnistui ja Matti se vaan keikkui kärjessä. Sitten oli Tepon vuoro. Teppo hoiti homman tyylikkäästi, joskin minun pitäisi olla tarkempi linjojen kanssa. Teppo siirtyikin johtoon ja Matti oli toisena. Lopulta oli Villen vuoro. Ville meni radan tyylikkäästi, joskin menetimme pisteitä, kun emme saaneet pidettyä lampaita linjalla. Jako on Villelle vielä uutta ja siinä se vähän hötkyili. Saimme kuitenkin jaon tehtyä ja tuomari huusi minulle jotain. Luulin, että hän huusi: "häivy sieltä" ja käännyin kysymään: "että mitä". Koira oli maassa ja jaettu lauma levällään. Olis pitänyt ennen kysymistä pistää lampaat yhteen ja pysäyttää ne paikalleen, mutta nyt en niin tehnyt ja kun selkäni käänsin lähti kolme lammasta täysillä varikolle. Kun huomasin mitä tapahtui, lähetin Villen perään, mutta lampaat olivat jo ehtineet liian kauas. Näin ollen loppui Villen kisa siihen. Harmitti vähän sillä jos olisimme saaneet häkityksestä kaksi pistettä olisin tullut Villen kanssa kolmanneksi. No, eipä tuota kannata surra, oma moka. Sain kuitenkin hienosti kaksoisvoiton, kun Teppo voitti ja Matti oli toinen (kolmoisvoitto oli lähellä ;)). Päivä huipentui siihen, kun ahkera treenikaverini Elisa Kotikoski otti kaksoisvoiton ykkösluokasta. Onnittelut Elisalle!!

Kurssin jälkeinen viikko meni lähinnä kurssista ja kisoista toipumisessa ja sitten alkoikin odotettu kesäloma. Kolme viikkoa vapaata, joskin päivät tuntuu menevän tosi vauhdilla. Sunnuntaina lähdetään Tapion kanssa Skotlantiin. Saapi nähdä mitä jännää matka tuo tullessaan. Yritän taas raportoida tapahtumista tuonne blogiin, joten käypä siellä kurkkimassa.

//Oj det har varit brottom. Vi har haft kurs och vi fick Mosse Magnusson som instruktör. Vi var så lyckliga att vi fick möjlighet att kunna få hit en av värdens bästa instruktör. Mosse är både trevlig och skicklig och han är pedagogisk väldigt kunnig. Det är lätt att följa hans undervisning och hans erfarenhet är otroligt. Tack för dig Mosse!

Vi hade vallhundstävling också. Alla klasser (I (LP), II (ÖK), III (SK)). Jag tävlade med tre hundar i klass II. Teppo (Åby Gård Teppo) van, Matti (Tending Mack The Knife) var den andra och Ville (Knutstas Mille-Ville) diskades trots att vi tappade tre får. Det var helt mit fel. Jag hade satt Ville ner mellan fåren, vände mit rygg för att lysna domaren, och unden tiden försvan tre får. Om vi bara skulle haft två poäng av fållan skulle Ville blivit tredie. Elisa deltog med Luka och Mirk (Knutstas Mirk) till klass I och van med Luka och Mirk var den andra. Jätte fint Elisa, Grattis! Domaren i tävlingarna var Mosse.

Nästa söndag skall jag resa med Tapio till Skotland. Det blir spännande.

6.6.2006

BLOGI AVATTU!!! Jaa, että mikä on blogi, kysyy joku heti? Blogi on minun uusi uutis- ja tarinapaikka. Blogia on helpompi päivitellä ja korjailla, kuin näitä nettisivuja ja laiskana ihmisenä tietty tulee valittua helpoin juttu. Eli jatkossa kirjoitan tänne uutisia vähän harvempaa tahtia ja Blogista sitten voipi käydä kurkkimassa ajankohtaisempia juttuja. Blogi on nyt ollut käytösä viikon verran ja kirjoittelen sinne tietty pääasiassa paimennusjutuista, mutta kyllä sieltä muutakin löytyy. Se mukava piirre Blogissa on vielä, että lukijat voivat pistää sinne kommentteja kyseiseen asiaan liittyen. Joten klikkaa itsesi Blogiin ja katso mitä löytyy. Tässä linkki: Päivin Blogi

//Jag har öpnat Blogg var jag skriver aktuella nyheter. Tyvär skriver jag där bara finska. Jag försökert komma ihåg att berätta här i Nyheter sidan också på svenska hur det går med oss, men inte så ofta som jag skriver till Bloggen :) Nu kan jag säga att jag har tränat vallning nästan varje dag med alla fyra hundar. Jag har anmält Matti, Teppo och Ville till tävling och nu är jag tvungen att träna :)

20.5.2006

Kävin Villen kanssa paimennus kisoissa. Kisoihin lähtö oli sellainen päähänpisto, sillä en ollut ajatellut kisata Villellä ennen kesäkuun loppua. Naapurini Elisa pyysi mukaansa Tammisaareen katsomaan kisoja ja ajattelin, että kun kerran sinne mennään niin kisataan myös. Sain Elisan houkuteltua mukaan kisoihin Villen veljen Mirkin kanssa. Oli tosi hauskaa tehdä kisareissu hyvässä seurassa ja hyvien koirien kanssa. Matkalla kuitenkin rupes vähän hirvittämään, kun tuli mieleen ettei olla harjoiteltu ollenkaan häkitystä tai lampaan kiinniottoa. Minä sentään olin ottanu Villellä muutaman hakukaaren siellä Skotlannissa, mutta Elisa ei ollut treenannut niitäkään. Puhumattakaan sitä, että siellä paalulla mistä lampaat haetaan on vielä ylimääräinen ihminen ja koira. No hyvin siitä selvittiin vaikka toki paalulla seisova ihminen sai koiramme hetkeksi hämääntymään. Villen kuljetukset oli hienoja. Niistä lähes täydet. Lampaan kiinniotto oli aika hankalaa, kun lampaat ei päästäneet lähelleen. Onneksi lopulta tajusin käyttää jalkakoukkua ja sen jälkeen homma sujui ongelmitta. Häkitys sitten meni täysin pieleen. Portti aukes "väärään suuntaan" eli suuntaan, jota en ollu koskaan harjoitellu. Nyt minulla olikin yhtäkkiä oikeassa kädessä portin naru sen sijaan, että siinä olis paimensauva. Samaten vasemmassa kädessä sitten oli sauva. Minulla oli koordinaatio täysin hukassa ja sen takia aivoista hävis kaikki muukin häkittämiseen liittyvä taktiikka. Melkoisen sähellyksen jälkeen saimme ne lampaat sinne häkkiin, mutta eipä suorituksessa ollu kehumista. No, läpi mentiin ja pisteitä tuli 71, jotka sitten riittivät kolmanteen tilaan. Mirk toimi myös hienosti. Nämä olivat Elisan ekat kisat, joten ohjaajavirheitä tietty tuli (ja tuli niitä mullekin vaikka on muutama kisa jo takana), mutta Mirk toimi loistavasti. Näyttää lupaavalta tulevaisuutta ajatellen.

//Ville och Villes bror Mirk har tävlat första gången i vallhundstävling. Det var spännande. Och det var inte lättare när man tänker att vi hade inte alls tränat fållan och den när man måste ta en får fast. Alla alla delar gick fint och vi är på vägen att bli bra :D. Ville blev trea och Mirk var fjärde. Och till hem körde två nöjda kvinnor med sina superfina hundar.

18.5.2006

Ritan viralliset lonkka- ja kyynärpäätulokset tulivat Kennelliitosta. Hienolta näyttää, sillä lonkat ovat A-A ja kyynärpäät 0-0. Nyt alkaa kaikki olla valmista ensi talveksi suunniteltuja pentuja ajatellen. Vielä syksyllä vien Ritan silmäpeilaukseen, sillä se on peilattu vain pentuna. Tosin Rita on geenitestattu CEA:n osalta ja tulos oli normal, joka tarkoittaa ettei Ritalla ole CEA geeniä edes piilevänä. Syksyllä mennään sitten koittamaan paimennuksen perusrataa ja mistä sen tietää vaikka lähtisin Ritan kanssa Ruotsiin kisaamaan.

//Ritas officiel höftleds- och armbågarresultat har kommit från Finska Kennelklubben. Allt är fint. Höftleder är A-A och armbågar 0-0. Jag är så glad och tacksam för Monika Hildebrant som har uppfödat en så här bra tik som är både frisk och bra vallhund. Rita är också gentestat för CEA och fick resultaten normal som menar att hon har ingen CEA gen. Jätte fint. Nästa vinter skall jag para Rita med min egen hane Matti. Hoppas det blir fina valpar.

12.5.2006

Huh, huh. Varsin kiireinen viikko takana. Ensin meillä oli perinteinen hakuporukan leiri, jota tänä vuonna oli uudistettu siten, että vietimme yhdistettyä paimennus- ja hakuleiriä, sillä suurin osa osanottajista oli myös paimennuksesta innostuneita. Oli vähän kiire, kun piti juosta metsässä, tehdä leipätyöt ja lisäksi vielä hoidin tuttikaritsat. Hommaa ei helpottanut yhtään se, että sain vielä mukavan kesäflunssan. Mutta niinhän se on, että mihin ei kuole niin se sitten vahvistaa. Hakutreeneissä Matti työskenteli kuin 10 kk taukoa ei olisi lainkaan takana. Taitaa tässä käydä niin, että sinne SM-kisoihin pitää lähteä. Paimennusta treenasin Villen ja Ritan kanssa ja sekin sujui tosi mukavasti. Nyt kun saadaan vielä aidat laitumen ympäri, niin pääsen harjoittelemaan pidempiä kuljetus- ja hakumatkoja. Niin ja kouluttajana meillä oli tietty itseoikeutetusti Gunnel Ruotsista.

Hakuleiri päättyi sunnuntaina ja heti perään pidettiin meillä paimennuskurssi, jossa harjoiteltiin perusteita. Kouluttajana oli Gunnel ja hän jaksoikin väsymättä neuvoa jokaista osanottajaa sekä lisäksi vielä selvitti jokaisen koiran jälkeen harjoituksia seuraavalle kuuntelijajoukolle mitä harjoituksessa oli tarkoitus tehdä ja miten se sitten onnistui. Maanantai päivänä suurin työmaa oli saada koiria käsiin. Sinnikäs harjoittelu kuitenkin tuotti tulosta, sillä tiistaina homma alkoi näyttää jo ihan toisenlaiselta. Oli valtavan hienoa nähdä kuinka koirilta alkoi löytyä hyvää tasapainoa, oikeaa etäisyyttä eläimiin ja ne maahankäskytkin menivät perille. Jatkakaa vaan samaa rataa, niin syksyllä Junior-SM kisoissa nähdään monta hyvää suoritusta. No, Tiina tietty menee sitten "isojen poikien" SM-kisoihin. ;)

//Vi har haft bråttom ... igen. Först hade vi sök- och vallningsläger och efter den hade vi vallningskurs. På båda kursserna var instruktör Gunnel (från Sverige). Gunnel är trevlig intruktör som kan ge mycket goda råd som fungerar. Vi fick mycket positiv återföring av kursdeltagarna och det var trevligt att höra.

Tässä vielä muutama kurssikuva.

1.5.2006
Se on sitten vappu ja ulkona upea ilma. Takana on varsin kiireinen huhtikuu. Tänä vuonna meidän uuhet poiki huhtikuussa ja kaikkein kiireisin aika ajoittui pääsiäisen tienoille. Silloin päivässä poiki noin 15 uuhta, joten koko ajan tuli maailmaan uusia karitsoita toinen toisensa perään. Ajattelin, että onpa aika rankaa, mutta sitten sain kuulla, että tuolla naapurimaassa eräällä tutullani oli sellainen tilanne, että päivässä tuli noin 125 karitsaa. Aika kunnioitettava saavutus.

Joka vuosi meille on tullut myös muutama musta karitsa, mutta tänä vuonna niitä tuli yllättäen enempi. Yhteensä 11. Kaiken lisäksi nämä uudet tulokkaat ovat sellaisia kirjavia ja ruskeaselkäisiä. Ne ovatkin aika vekkulin näköistä porukkaa. Karitsoilla on muutenkin täysi vauhti päällä. Osa niistä luikertelee itsensä ruokintapöydälle ja sitä kautta avautuu suuri ja ihmeellinen maailma. Välillä mennään sellaista pukkilaukkaa ympäri lampolaa ettei sitä nauramatta voi katsella. Tänä vuonna, kun nyt ei olla enää luomussa, ollaan otettu myös tuttipullokaritsoita. Niitä on parisenkymmentä, mutta nyt niiden hoito on tosi helppoa. Karitsat opetetaan juomaan tutista, josta lähtee letku maitoämpäriin. Ämpärissä on piimällä hapatettua maitoa. Maito on kylmää, jolloin karitsat ei juo sitä hullun lailla. Letkussa on sellainen venttiili, että letkuun imetty maito pysyy tutissa asti, eikä valahda takaisin, kun karitsa lopettaa juomisen. Karitsat oppivat käyttämään tuttia tosi nopeasti ja niiden hoito on helppoa, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin lisätä maitoa sankoon. Tosin jouduimme siirtämään vanhimmat ja suurimmat rajoitettuun juottoon, kun kasvuvauhti alkoi olla vähän turhankin nopeaa. Kasvua alkoi olla sellaiset 360 g päivä ja se on kyllä ihan liian nopeaa kasvua.

Koirat eivät ole päässet lainkaan hommiin. Karitsointien aikaan lampola on niille kielletty alue. Emme halua stressata poikivia uuhia turhaan, sillä koiria ei poikimistouhuissa tarvita. Näin Villen hienot Skotlannin opit ovat hautuneet päässä ja kohta sitten koitetaan mitä sinne on jäänyt, kunhan otan muutaman tyhjäksi jääneen uuhen tuonne piha-aitaukseen. Olishan ne voinut ottaa jo aiemmin, mutta olen vähän yrittänyt suojella nurmea, jotteivat lampaat vielä tallaisi sitä kuravelliksi. Tänään käytiin kuitenkin treenaamassa Kotikoskien luona. Ihan mukavalta näytti, joskin korjaamista löytyy aina.

Torstaina osallistun yhdistetylle haku- ja paimennusleirille. Gunnel tulee Ruotsista meitä opettamaan ja niinpä onkin tiedossa huippumukavaa tekemistä moneksi päiväksi. Haku- ja paimennusleirin jälkeen pidetään meillä paimennuskurssi 8.-9.5., jossa Gunnel on kouluttajana. Kurssille mahtuu vielä mukaan kuunteluoppilaita. Eli jos innostuit, ota yhteyttä niin kerron lisää.

Kävin Ritan kanssa viime viikolla lonkka- ja kyynärpääkuvauksissa. Nyt toivotaan parasta. Lonkat lähtivät A:na ja kyynärpäät terve merkinnällä. Toivotaan, että tämä arvio pysyy.

//Det har varit mycket bråttom i April. Alla våra tackor har lammat och det har kommit ungefär 350 lamm. Du är det full fart i fårhuset. Det har kommit några lamm som är konstigt färgat. Titta på bilderna. Med hundar har jag inte kunnit träna. Men jag skall börja nu. Prövade idag lite med Ville och Rita och det såg bra ut. På torsdagen börjar vårt sök- och vallningsläger. Vi har bjudit Gunnel som instruktör och det är jätte trevligt att träffa henne igen. Rita har varit i höftleds- och arbågarröntgen. Alla såg mycket fint ut. Officiel resultat kommer efter ett par veckor.

9.4.2006

Vihdoinkin hetki aikaa istahtaa koneen ääreen. Skotlannin reissu oli aivan mahtava. Kirjoitin reissusta matkakertomuksen. Joten käypä kurkkaamassa, jos kiinnostaa millaista on reissata Skotlantiin paimennusta treenaamaan. ... Uuhet poikii täyttä häkää. Eilen oli tämän kauden ennätyspäivä, sillä yhteensä 16 uuhta poiki päivän aikana. Tässä määrässä sitten tapahtuu kaikenlaista. Tuli eka kertaa autettua maailmaan karitsa, joka oli tulossa selkä edellä ulos. Aika homma oli saada käännettyä karitsa niin, että sain sen takajalat edellä ulos, mutta vaivan palkitsi komea karitsa, joka voi tosi hyvin. Alkuviikosta syntyi myös aika jännän värinen karitsa. Näytti siltä kuin joku maalari olis roiskassu maalipensselillä vähän maalia sen päälle. Tässä muutama karitsointikuva päivän ratoksi.

//Äntligen lite tid att sitta vid datamaskin. Vårt Skottlands resa var mäktig. Jag skrev reseberättelse också (tyvär bara finska). Om du vill läsa min resekompisens resebärettelse som är på svenska hittar du den från Ewas sida. ... Våra tackor lammar full fart. Igår lammade 16 tackor. Jag har varit tvungen att hjälpa tackorna då och då. Det har också kommit en trevlig färgat lamm som du ser i bilden.

17.3.2006

Huomenna, lauantaina, lähden Villen kanssa Skotlantiin Derek Schrimgeourin ja Bobby Dalzierin luokse treenaamaan paimennusta. Lähden matkaan ruotsalaisten ystävieni kanssa, joten edessä kaksi viikkoa pelkkää ruotsin- ja englanninkieltä. Mutta eiköhän siitä selvitä. Matkakertomus tulee sitten aikanaan, kun jaksan sen kirjoittaa.

//Imorgon skall jag resa med Ville och mina svenska kompisar till Skottland. Jag får tacka Gunnel för den här resan. Spännande. Vi skall åka till Derek Schrimgeour och Bobby Dalzier. Hoppas allt går fint och jag och hunden lär mycket.

24.2.2006

Tänään on Matin nimipäivä ja sen kunniaksi Matti saikin olla "konttorikoirana". Konttorikoira on sellainen koira, joka pääsee viettämään päiväänsä kanssani, kun teen etätöitä kotoa käsin. Tuohon asemaan haluaa aina jokainen koiristamme päästä, mutta se on sellaista harvinaista herkkua, että sitä ei ihan joka päivä tapahdu. Ulkona on ihanan lämmin ilma, mutta valitettavasti flunssa iski ja sen takia ei jaksa kovin pitkiä aikoja olla ulkosalla. Eilen treenasin kuitenkin kaikkien koirien kanssa lyhyet paimennustreenit. Tuli oikein tosi hyvä mieli, kun kaikki toimivat niin mukavasti. Ritastakin alkaa löytyä jo vaikka minkälaisia taipumuksia. Ritan kanssa huikea kehitys alkoi siitä, kun se lopulta suostui hyväksymään minut johtajakseen. Rita on todella vahva koira. Vahvin mitä minun eteeni on ikinä tullut ja koiria on koulutusmielessä sentään tullut kateltua jo kolmisenkymmentä vuotta. Onneksi on tuo aika takana, sillä noista kokemuksista on ollut todella apua Ritaa kasvattaessa. Sinänsä hommassa ei ole mitään ihmeellistä. On vaan pitänyt olla todella selkeä ja johdonmukainen kaikissa asioissa aivan pennusta alkaen. Joku helpompi koira antaa paljon virheitä anteeksi, vaikka ei kaikkea kasvuiässä annettua kasvatusta tulekaan tehtyä ihan piirun tarkkaan. Bordercollie on erityisen nokkela viilaamaan omistajaansa linssiin. Niitä virheitä sitten maksellaan koiran aikuistuttua. Yksi tärkeimmistä asioita koiran kouluttamisessa onkin se aika miten sitä kasvatetaan sen ollessa pentu ja aikuistuva nuori koira. Kirjoitan näistä asioista lähitulevaisuudessa artikkelin, jonka laitan tuonne Artikkelit napin alle.

Mukava uutinen oli se, että 15.3.2006 alkaen ei alle 3 kk vanhaan pentua enää tarvitse rokottaa rabiesta vastaan, kun se tuodaan Ruotsista Suomeen. Jos aikoo tuoda pennut Ruotsista kannattaa käydä Maa- ja Metsätalous Ministeriön sivuilla katsomassa voimassa olevat tuontimääräykset. Tosin vielä jokin aika sitten tuo uusi määräys oli vain suomenkielellä. Toivottavasti päivittävät nopeasti myös ruotsinkielelle, jotta voi tarvittaessa laittaa linkin kasvattajalle, jolta aikoo pennun tuoda. Nyt joku luulee, että olen taas hakemassa pentua itselleni, mutta väärin luulee. Kyllä noi neljä koiraa saa nyt toistaiseksi riittää.

Paimennuskursseista. Gunnelin kurssi on täynnä. Otamme sinne kuitenkin mielellämme ns. kuunteluoppilaita, joten jos haluat tulla seuraamaan asiantuntevaa koulutusta, niin tervetuloa. Ilmoittaudu minulle, yhteystiedot aloitussivulla. Gunnelin kurssilla tulkkaus. Lisäksi pidän itse paimennuskurssin 16.-17.6. (pe ja la). Tuolle kurssille otan viisi osanottajaa. Ilmoittautua voi sähköpostilla tai puhelimitse. Yhteystiedot aloitussivulla. Lisäksi pidän heinäkuussa pari teemakurssia, niistä lisää myöhemmin.

1.7.2006 pidetään meillä paimennuskilpailut, kaikki luokat. Tuomarina Carl-Magnus "Mosse" Magnusson Ruotsista. Tervetuloa kilpailemaan tai seuraamaan kisoja.

//Jag har tränat lite vallning med Matti, Teppo, Ville och Rita. Alla gick jätte fint. Jag är så glad. Snart är det vår och man kan börja träna på större fältena. Det blir spännande. Det har kommit en bra nyhet. Från 15.3.2006 behöver man inte mera rabies-vaccinera valpar som är under 3 månader när man tar dem från Sverige till Finland. Gunnels vallnignskurs är fullbokad. Jag skall själv hålla vallningskurs 16.-17.6. och två en dag kursser senare i sommaren. 1.7.2006 håller jag vallnignstävling. Domaren skall vara Carl-Magnus "Mosse" Magnusson från Sverige.

10.2.2006

Gunnel Boströmin pitämä paimennuskurssi on 8.-9.5. Kursseille pääsee ensisijaisesti ne, joilla on paimennettavia eläimiä. Lisäksi kurssille otetaan vain bordercollieita tai kelpejä. Vapaita paikkoja voit kysellä puhelimitse tai meilillä. Yhteistiedot aloitussivulla.

//Gunnel Boström kommer att hålla vallningskurs i Kiikala 8.-9.5.2006.

6.2.2006

Pakkanen paukkuu nurkissa ja juuri, kun suunnittelin ottaa muutaman lampaan ulos ja vähän treenata äityi pakkanen oikein tosi kovaksi. Niinpä saa harjoittelut toistaiseksi jäädä. Rita aloitti juoksun ja pojat käy kuumana sen perään. Tosin sekin on suhteellista. Ruoka maistuu kaikille hyvin ja jos vaihtoehtona on paimennus tai juoksuinen narttu, vie paimennus helposti pidemmän korren. Ehtiihän noita tyttöjä vikitellä sitten paimennussession jälkeenkin. Rita alkaa käyttäytyä niin paimennuksessa kuin muutenkin tosi hyvin. Se ottaa minuun paljon kontaktia ja on selvästi alkanut kuunnella mitä sanottavaa minulla on. Se haluaa olla mieliksi eikä tee sitä mitenkään nöyristellen. Lampolan sisällä, karsinassa, ollaan vähän treenattu perusasioita ja näyttää tosi hienolta. Ritalla alkaa olla malttia ja se ei epäröi hetkeäkään tunkea itseään uuhien ja seinän väliin kiertääkseen uuhien toiselle puolen. Alkuun harjoiteltiin niin, että Rita oli kiinni lyhyehkössä liinassa ja nyt homma sujuu jo ilman mitään liinaa. Näyttää lupaavalta kevään treenejä ajatellen.
 

//Vi har fruktansvärd kallt här. Man fryser hela tiden. Det är helt eget fel, om man har rätta gläder på sig är det ingen problem. Jag har tränat lite innom fårhuset med Rita och det ser lovande ut. Om bara våren skulle komma snabbare. Rita löper just nu, så alla hanhundar är lite för ivriga just nu. Det tar en vecka till och sen får pojkarna vila.

27.1.2006

Hienoja uutisia. Neljäs ja viimeinen Matin pennuista on käynyt lonkka- ja kyynärpääkuvissa sekä silmäpeilauksessa. Eyespy Mascotilla on siis lonkat A-A, kyynärpäät 0-0 ja silmät ok. Näin ollen kaikki neljä pentua ovat A-lonkkaisia, tervesilmäisiä ja kaksi pennuista on kyynärpääkuvattu tuloksella 0-0. Varsin hieno tulos. Ainakin terveitä lapsia ovat Viu ja Matti saaneet aikaiseksi. Hyvä Minna! Aika hieno saavutus kasvattajallekin.

Jackin ja Lizin pennut kasvavat kohisten. Valitettavasti yksi urospennuista ei pysynyt mukana kasvussa ja lopulta se jouduttiin tänään lopettamaan. Tosi kurjaa, mutta näin vaan joskus käy. Onneksi kaikilla muilla on asiat hyvin. Elämä pentulaatikossa sujuu normaaliin tahtiin. Lizillä riittää hyvin maitoa kaikille ja se pitää hyvää huolta pennuistaan. Kasvu on ollut tasaista ja pennut ovat kaikin puolin normaalinoloisia. Silmät ovat auenneet ja ympäröivä maailma alkaa kiinnostaa aina vain enemmän ja enemmän.
 

//Den sista av Mattis valpar har höftledsröntgat. Resultaten var A-A och armbågarna är ua. Det menar att alla Mattis valparna har höftleder A-A. Jätte fint. Jag är så glad och stolt över min fina hund.

13.1.2006

Ruotsista tulee kokonainen pentue hyväsukuisia paimenkoiranalkuja tänne Suomeen. Liz synnytti tänään kuusi pentua, joissa viisi urosta ja yksi narttu. Pennut voivat hyvin. Ne ovat väriltään mustavalkoisia - mustaa väriä on niissä on paljon. Pään väritys on yhteinäinen. Lisää informaatiota tulee pennut sivulle, kunhan Gunnel ja Liz ovat saaneet huilata hieman. Lizistä oli varattu ennalta tosi paljon narttupentuja ja kun niitä tuli nyt sitten vain yksi jää valitettavasti moni ilman pentua. Tosi kurjaa, sillä pitkä odottaminen sinällään on tuskastuttavaa ja sitten, kun toiveet valuvat hukkaan pitää alottaa homma alusta. Mutta sellaista se on näiden koirien kanssa. Urospentuja on kyselty vähemmän ja jos uros kiinnostaa, kannattaa ottaa yhteyttä. Pennut myydään vain paikkoihin, joissa niille on tarjota paimennustöitä.

//Liz har valpat. Det blev 5 hanar och 1 tik. Alla svart vit med mycket svart.

2.1.2006

Hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoille. Koska eilen oli oikein mukava ilma, harjoittelin koirien kanssa vähän paimennusta. Rita toimi tosi hienosti, vaikka on vasta 10 kk vanha. Ville oli ehkä hiukan liian innoissaan, kun sillä on tähän aikaan vuodesta niin vähän aktiviteetteja ja Teppo puolestaan on vähän talviterässä. Piti muutaman kerran taas vaihteeksi kertoa kuka marssijärjestystä oikein johtaa. Sen jälkeen homma alkoikin sujua.

//Gåt Nytt År! Igår tränade jag lite vallning med Rita, Ville och Teppo. Allt gick fint och det var trevligt att börja ny år så här.

2005

29.12.2005

Kiikalan kunta palkitsi menestyneitä urheilijoitaan. Tässä katkelma lehtijutusta Salon Seudun Sanomissa (30.12.2005): "... Kunta haluaa huomioida saavutukset kannustuksena, sillä onhan kunnan asukkaiden menestys maailmalla kunnan imagoa nostattava asia, kiitteli Koskinen (kunnanjohtaja) palkintojen saajia ... Varsinaisena erikoisuutena oli Päivi Nietosvaaran palkitseminen paimenkoirakilpailun Suomen Mestaruudesta. (Päivi Nietosvaara, ohjaaja, paimennuksen Junior-SM-1)."

//Vårt kommun belönade sina framgångsrika invånare. Jag var också med dom som var prisbelönt på grund av att Teppo vann vallhundarnas Junior-FM i hösten. Det var jätte trevligt att egen kommun iaktagar sina invånare så här bra.

24.12.2005

Tänään saimme varsinaisen joululahjan. Villestä tuli isä. Maj pyöräytti jouluaattona maailmaan 3 uros ja 5 narttupentua. Kaikki pennut ovat väriltään trikkejä. Ovat kuulema oikein reippaita.

//Idag fick vi en riktigt julpresent. Ville blev pappa. Maj fick 8 valpar (3 hane och 5 tikar). Alla valpar är tricolor. Valparna mår bra. Det blir spännande att följa deras växt.

23.12.2005

Keskustelufoorumi avattu. Tervetuloa keskustelemaan paimenkoirista ja hakukoirien koulutuksesta. Haluaisitko lisää keskusteluaiheita? Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan.

//Jag har öpnat ny diskussion forum. Välkommen alla som är intresserad av vallhundar. Du hittar forumet under knappen: Keskustelu.

7.12.2005

Kävin Villen kanssa Turussa eläinlääkäriasema PetVetissä virallisessa silmäpeilauksessa. Tulos J1 eli kaikki kunnossa.

//Ville har ögonspeglats officielt. Allt är fint, ingen fel.

3.12.2005

Aika hiljaiseloa vietetään tällä hetkellä. Lampaat ovat sisällä ja astutukset käynnissä, joten niitä ei nyt pahemmin paimennella. Saavat tällä hetkellä keskittyä täysillä jälkikasvun aikaansaamiseen. Kävi meillä sentään mieluisia vieraita. Tepon pentu, Linus, kävi vierailulla ja poika näytti oikein komialta. Kokeiltiin paimentaakin hieman ja mukavasti poika syttyi hommaan.

Ensi vuodelle on kovasti suunnitteilla kaikenlaista aktiviteettia. Alkuun oli tarkoitus, että meillä pidettäisiin paimennuksen SM-kisat, mutta valitettavasti joudun kertomaan ettei siitä tule vielä ensi vuonna mitään. Ehkä sitten vuoden tai kahden päästä. Tarkoitus olisi kuitenkin pitää kesällä kilpailut, joita tulee tuomaroimaan näillä näkymin Mosse Magnusson, Ruotsista. Toivottavasti tämä suunnitelma onnistuu. Lisäksi olen lähdössä maaliskuun lopulla pariksi viikoksi Skotlantiin harjoittelemaan paimennusta. Näillä näkymin mukaani sinne lähtee koiristamme Ville.

Tässä vielä linkki tuleville Majn ja Villen pentujen sivulle: Villen ja Majn pennut.

//Det är lugnt nu här i Kiikala. Alla fåren är inne och det händer ingenting särskild. Teppos valp, Linus, hälsade oss och det var trevligt att träffa så fin liten pojke. Linus tände till vallning också när han fick lite springa runt fåren.

Nästa år kommer att hända riktigt mycket. Om allt går som jag har tänkt skall jag resa till Scotland för att träna vallning. Jag skall ta Vill med mig. Sen har vi tänkt hålla tävling var vi har inbjudit Mosse Magnusson att vara som domare. Hoppas han kommer. Vi väntar det mycket ivrigt. Det skall hända mycket mera men jag berättar om dom lite senare.

21.11.2005

Villestä tulee isä. Ville astui Annika Paarvion omistaman nartun nimeltään Maj. Astutus tapahtui lokakuun loppupuolella. Annika käytti Majn ultrassa ja pentuja näkyi ainakin 4-5. Pentujen pitäisi syntyä 24.12. Siinä sitä onkin joululahjaa kerrakseen :) Pistän "Pentuja"-sivulle lisätietoja, kunhan ehdin istahtaa koneen ääreen vähän pidemmäksi aikaa.

Ville skall bli pappa. Annika Paarvios tik Maj har betäckt med Ville. Valparna väntas 24.12. Närmare information hittar du lite senare i sidan "Pentuja".

18.11.2005

Kävin muutaman muun suomalaisen kanssa Ruotsissa Mossen luona harjoittelemassa paimennusta. Mukana minulla oli Ville ja Rita. Ennen kurssia kävin vielä tervehtimässä Gunnelia sekä Ville ja Ritan kasvattajaa Monikaa. Olipa mukava nähdä heitä ja treenailla vähän yhdessä. Treenit Mossen luona sujuivat hyvin. Villen koulutus on edennyt ihan oikein ja sain nyt sitten lisää ohjeita jatkoa ajatellen. Ritakin näytti Mossesta ihan kelpo koiralta, joten sen harjoitukset jatkuvat myös entiseen malliinsa.

    Liz on nyt myös astutettu onnistuneesti, joten jäämme odottelemaan, jos vaikka niitä pentuja tänne Suomeen sitten aikanaan saisimme. Näimme Mossen luona sekä Lizin että Jackin paimennusta ja hyvin mielin voin sanoa, että upealta näytti.

Jag har varit med Ville och Rita hos Mosse för att träna vallning. Vi var sex människor från Finland som åkte till Mosse. Både Ville och Rita gick bra och jag fick många gåda råd hur skall jag fortsätta med dom. Innan kurs åkte vi hos Gunnel för att träffa henne och det var så trevligt att träffa Villes och Rita upfödare, Monika, också. Hälsningar åt er.

    Liz är nu betäckt och vi väntar att det skall komma valpar. Vi såg också Liz och Jack valla och det var imponerande.

4.11.2005

Liz aloitti juoksunsa. Toivottavasti astutukset onnistuu ja tulee paljon pentuja, sillä kiinnostus tätä pentuetta kohtaan on ollut suurta. Ritan kanssa olen harjoitellut paimentamista sisätiloissa. Rita on kehittynyt huimasti. Käyttäytyy hienosti ahtaissa tiloissa, on rohkea ja itsevarma. Muuten en ole juuri paimennellut koirien kanssa. Teppo on autellut kerintäurakassa siirrelleen lampaita paikasta toiseen. Viikon päästä lähden Villen ja Ritan kanssa pariksi päiväksi Mossen luo Ruotsiin treenaamaan.

Liz har börjat löpa. Det fins många som väntar valp från den här kombination. Hoppas det kommer många valpar. Jag har tränat med Rita inne i fårhuset. Hon har utvecklat jätte fint. Är inte alls räd och är mycket självsäker. Teppo har hjälpt oss att flytta fåren inne i fårhuset nu när vi har klipt (vet inte vad är rätta ordet på svenska) fårens päls. Efter en vecka åker jag till Mosse för att träna vallning med Ville och Rita.

24.10.2005

Ville on käynyt virallisissa lonkka- ja kyynärpää kuvauksissa. Tulos oli oikein hyvä eli lonkat: vasen A, oikea B. Kyynärpäät: vasen 0 ja oikea 0.

Ville har höfleds- och arbågeröntgad officielt. Resultaten var fint. Höfleder: vänster A, höger B. Armbågar: vänster: 0, höger 0.

10.10.2005
Luumu on poistunut joukostamme. Luumu sairastui äkillisesti ja sairaus oli niin vakava, että jouduimme valitettavasti laittamaan sen ikiuneen. Koirista parhain on nyt poissa ja suru on tosi suuri.

//Vårt gammal hane Luumu (10 år) är borta. Hon fick acute illnes och vi var tvungen att låta hoppet fara. Nu har han bra. Den käns så tumt hemma.

8.-10.10.2005
Gunnel tuli meille pitämään kurssia Paimenkoirayhdistyksen aluevastaaville sekä treenaamaan ennen kurssia meidän Villen, Tepon ja Ritan kanssa. Oli tosi kiva nähdä taas ja harjoitella hyvässä opetuksessa. Aluevastaavien kurssi sujui myös oikein mukavasti. Ilmat olivat suosiollisia ja teimme paljon erilaisia harjoitteita, joissa käytiin läpi paimenkoiran koulutuksen eri vaiheita. Oli mukava, että paikalla oli niin eritasoisia koiria, että pystyimme käytännössä harjoittelemaan niin erilaisia asioita.

//Gunnel var hos oss för att hålla kurs till Vallhundklubbens distriktsansvariga. Före kursdagarna tränade jag med Gunnel med mina egna hundar Teppo, Ville och Rita. Det var jätte trevligt och jag fick igen massor av goda råd. Kurssen gick också fint. Gunnel är så duktig intruktör och kunde se så bra vad man borde göra till olika hundar. Deltagarna var nöjda och åkte hem med huvudet full av gåda råd. Tack för dig Gunnel.  Hoppas vi kan be dig på nytt också när vi först tränar lite.

6.10.2005
Ville suoritti Orimattilassa paimennuksen perusradan. Tuomarina olivat Hannele ja Juha Moisander. Lampaat olivat Antti Nikusen. Lampaat olivat tosi hankalia eivätkä todellakaan antaneet koiran virheitä yhtään anteeksi. Olinkin tosi iloinen, kun Ville suoriutui tehtävästä niin hienosti.

//Ville har nu ny titeln PPR1 som motsvarar Sveriges GK VallH Pr titel. Vi har i Finland den där testen helt separat. Testen gjordes med 10 får som var jätte svåra. Dom ville inte röra och bara stod om hunden hade inte tillräcktligt mycket styrka. Ville klarade med dom jätte fint och som alla kan gissa var jag väldigt nöjdt till honom.

26.9.2005

Nyt sitten hieman raporttia pitämästäni paimennuskurssista sekä Tepon Junior-SM kisoista. Eli ensin kurssista. Syyskuun puolenvälin tienoilla pidin meillä Kiikalassa paimennuskurssin, jolla suurin osa osanottajista oli samoja kuin kevään kurssilla. Oli ilahduttavaa huomata kuinka paljon koirat olivat kesän aikana edistyneet ja nyt päästiinkiin harjoittelemaan vähän vaikeampia asioita. Ensimmäisenä päivänä katsoimme piha-aitauksessamme millä mallilla perusasiat olivat ja toisena päivänä harjoiteltiin isommalla pellolla erilaisia asioita perusradan suorittamista ajatellen. Kurssilaiset oppivat hallitsemaan erilaisia tilanteita oikein ja yrittivät oppia lukemaan sekä lampaiden aikomuksia että koiran käytöstä eri tilanteissa. Lampaita katsomalla pystyy tosi hyvin päättelemään sen miten koiran pitäisi toimia. Harjoittelimme myös perusratahäkkiä ja vaikka homma alkuun voi tuntua aika hankalalta, niin kyllä sitä vaan nähtiin hienoja onnistumisia päivän kuluessa. Vielä on toki paljon ihan perusasioita, joita pitää pistää parempaan kuntoon, mutta hyvään suuntaan näyttää koulutus olevan menossa. Kotiläksyksi tuli suunnilleen jokaiselle se, että koiran täytyy mennä maahan, kun käsketään ja vieläpä heti. Tämän asian on oltava kunnossa, jos mielii päästä eteenpäin koulutuksessa niin, että tulostakin alkaa syntyä.

Sitten paimennuksen Junior-SM kisat Rantasalmella. Osanottajia oli mukaan ilmoittautunut 15, joista 14 saapui paikalle. Aika valtava määrä osanottajia. Mukana oli nimekkäitä kilpailijoita nuorten koiriensa kanssa ja totuuden nimissä täytyy sanoa, etten uskaltanut odottaa Tepolta kovinkaan kummoista sijoitusta. Varsinkin kun kisaa edeltävät harjoitukset olivat menneet niin huonosti kuin vain voi. Minusta oli tosi mukavaa, että tuomarina oli Irlantilainen Frank Cashen, sillä on aina mielenkiintoista kuulla mielipiteitä ihmisiltä, joiden maassa on pitkät perinteet paimennusta ajatellen. Tuomari oli rauhallinen ja leppoisa herra. Kuuntelin korvat tarkkana tuomaripuhuttelussa minkälaisesta suorituksesta hän pitää ja yritin kaikkeni, että sellaisen hän saisi myös nähdä. Järjestelyt olivat kaiken kaikkiaan loistavaa luokkaa. Kaikki toimi hienosti. Lampaat olivat oikein mukavia. Eivät liian kesyjä mutteivät mitenkään vauhkojakaan. Jos koira toimi hyvin, käyttäytyivät lampaatkin sen mukaisesti.

Teppo otti odottelun rennosti. Ei juuri viitsinyt edes vilkaista pellolla viilettäviä lampaita vaan keskittyi lähinnä siihen, että keikkui selällään vaatien rapsutuksia. Välillä se nukkui täysin sikeesti. Onneksi tunnen Tepon niin hyvin, etten ollut huolissani vaikka se oli noin kovin rauhallinen. Kun meidän vuoro sitten tuli, menin lähetystolpalle ja kerroin matkalla Tepolle, että koitapas nyt hakea mammalle nuo otukset tuolta kun sitä pyydän. Ei muuta kuin Teppo matkaan. Otin hakukaaren oikealle. Kaari menikin hyvin ja siitä täydet. Nostosta meni pinna. Lampaat olivat lähteneet itsekseen liikkeelle, enkä oikein saanut koiraa nostamaan niitä optimaalisesti. Kuljetus ohjaajalle 18 (max 20). Triangeli kuljetus meni täysin nappiin muutoin paitsi, että meikäläinen suunnisti ekojen kuljetusporttien jälkeen kohti III-luokan hakuportteja. Onneksi huomasin mokan aika pian ja korjasin äkkiä oikealle linjalle. Tästä mokasta meni sitten kolme pinnaa. Muutoin kuljetus meni superhyvin. Lampaan kiinniotto onnistui myös ongelmitta, tuli vaan päästettyä se irti niin huolimattomasti paimensauvasta, että se kiepsahti selälleen. No, onneksi se sai jalat alleen ja homma pääsi jatkumaan. Kiinniotosta meni pinna (liekö tuosta "lampaan selätyksestä" johtuen). Häkitys meni ihan nappiin ja siitä sitten täydet. Loppupisteet 93 ja ne olivatkin sitten pisteet joilla selvisi voittajaksi. Jännitys säilyi loppuun asti sillä viimeinen osanottaja teki myös upean radan, mutta sai meidän onneksi 92 pistettä. Eli Teppo on nyt sitten paimennuksen Jr-SM-05.

//Jag har hållit vallningskurs i Kiikala. Vi tränade saker som man behöver för att kunna klara vårt GK VallH Pr. Hundarna var redan unga och har mycket grundarbete att göra men det börjar se bättre och bättre och det var jätte glad att se.

Förra veckosluten var det vallningens FM och Junior-FM i Finland. Jag deltog med Teppo till Junior-FM. Domaren var från Ireland och hette Frank Cashen. Det var 14 deltagare i Teppos klass och Teppo gjorde en kanon tävling och vann. Det här var jätte trevligt. Nu börjar jag träna mera och försöker deltaga nästa år till FM var är dubbelhämpt och alla svåra saker.

15.9.2005

Onpa ollut ihanat ilmat! Puinnit ovat edenneet hyvin ja olen päässyt harjoittelemaan koirien kanssa lähes joka päivä. Matin jalkakin on kunnossa. Kävin sen kanssa vielä varmuuden vuoksi eläinlääkärillä ja kaikki on kunnossa, joten ei muuta kuin "kovaa ajoa" vaan. Matti opettelee kovasti käänny käskyä ja sitä onkin hyvä harjoitella ison lauman kanssa, joka on hajaantunut ympäri peltoa. Saa hakea monta pientä ryhmää vuoron perään.  Villen harjoitukset ovat myös sujuneet hyvin. Pidennän pikku hiljaa hakumatkaa ja harjoittelen Villen oikea/vasen flankkeja niin, että se tulisi yhtä varmasti pois tasapainopisteestä kuin sinne menee. Poispäinajo on ollut mukana harjoituksissa jo pitkään. Tepon kanssa on päiviä, jolloin kaikki menee upeasti ja vastaavasti päiviä jolloin mikään ei suju. Itse paimennushan Tepolta sujuu hienosti, mutta joskus joudun neuvottelemaan sen kanssa siitä kumpi määrää missä kohtaa mennään maahan, kuinka kauan siellä pysytään ja mihin suuntaan lampaita kuljetetaan. Eli sellaista tahtojen taitoahan tämä tuntuu olevan. Toivottavasti minä selviän tästä pidemmässä juoksussa voittajana. Rita on oma iloinen ja vauhdikas itsensä. Luulin jo, että se alkaa vähän kuunnella minua, kunnes se taas livahti kuin liukas ankerias tarhan oven välistä paimentamaan lampaita. Ville oli tarkoitus ottaa, mutta Rita oli nopeampi. Tilannetta ei tehnyt yhtään hauskemmaksi se, että meillä sattui juuri silloin olemaan vierailijoita Opaskoirakoululta tutustumassa paimentamiseen. No, näkivätpähän mitä se homma voi nuoren koiran kanssa olla. Erinäisten vaiheiden jälkeen sain Ritan kiinni ja suljettua tarhaan, jonka jälkeen Ville pääsi näyttämään osaamistaan. Tuosta pienestä pikku tytöstä kehkeytyy vielä aikamoinen työmyyrä. Merkit on ainakin vahvat. Olen harjoitellut Ritan kanssa jonkin verran pyöröhäkissä ja pihassamme olevassa aitauksessa. Homma alkaa sujua päivä päivältä paremmin ja alkaa näyttää jo ihan hienolta. Tavallista tottelemista harjoitellaan vielä erikseen ja siinäkin on tapahtunut huikeaa edistymistä.

//Det har varit vackert och arbeten har gått fint. Jag har också hunnit träna vallning med alla hundar. Mattis framben är nu i ortnung och man kan använda honom fullt. Jag tränar med Matti vänd-kommando och han börjar förstå det ganska bra. Ville har också utveclat bra. Han kan flankera fint och börjar förstå att det är helt ok att lämna balanspunkten också. Fösning börjar bli riktigt bra. Ville är lugn och har mycket djurkänsla. Med Teppo är det dagar när allt går fint och dagar när ingen fungerar. Han vallar fint men det är lite svårt att få honom lysna när han tänker att han kan bättre än jag. Rita har ful fart hela tiden. Jag trodde att hon har börjat lyssna mig men det var inte sant. På fredagen rymde hon till fältet och började valla själv. Det var inte så trevligt därför att jag hade just då gäster från Opaskoirakoulu för att titta vallhundar. Det tog lite tid innan jag kunde ta Rita bort från fältet men slutligen lyckades det. Den där lilla flickan kommer att bli jätte bra. Jag har nu tränat med henne nästan varje dag i en rund fålla eller i en hage som vi har inne i gården. Rita börjar arbeta lugn och fint. Balancerar fåren till mig och håller bra avstånd. Vi har också tränat helt vanlig lydnad (sit, lig, kom osv.) och hon har utvecklat mycket bra.

28.8.2005

Palveluskoirien SM-kisat ovat nyt takanapäin ja tällä kertaa meidän menestys ei ollut ihan parhaimmasta päästä. Mattihan voitti hakukokeen viime vuonna, joten lähdimme muodon vuoksi puolustamaan kultamitalia. En kuitenkaan oikein jaksanut motivoitua kisoista, sillä olimme jo vuosi sitten saavuttaneet sen mistä olin vuosia haaveillut. Lisäksi Matti loukkasi etujalkansa kolmisen viikkoa ennen kisoja ja aristi jalkaa vielä hypyissä. Arvelin, että hypyissä voi tulla ongelmia ja niinhän siinä kävikin. Nuo virheet hypyissä ja väärä asento liikkestä istumaan jäämisessä maksoivat paljon pisteitä ja loppupisteet tottelevaisuudesta olivat 80. Ensimmäinen kerta itse asiassa, kun Matti sai alle 90 pistettä tottelevaisuudesta. Esine-etsintä ei ole Matin vahvin laji ja niinhän siinä kävi tälläkin kertaa, että annetun ajan puitteissa löytyi kaksi esinettä. Pisteet olivat siten 19. Henkilöetsintä meni muutoin loistavasti, mutta harjoittelemattomuus aiheutti vähän liikaa intoa ja Matti huolimattomuuttaan ilmaisi ekalla pistolla tyhjän piilon. Ei tehnyt sitä enää toista kertaa radalla olleiden muiden valepiilojen kohdalla, mutta tuossa menetimme 10 pistettä, joten peli oli lopullisesti pelattu. Pari pinnaa meni vielä viimeisen ilmaisun näytöstä, joka ei ollut aivan suora. Loppupisteet siis 158. Matin työskentely oli tosi hienoa ja vaikka lupasin lopettaa hakuilun tähän niin saattaa olla, että meidät nähdään vielä tulevaisuudessa SM-kisoissa. Toivottavasti vaan säästytään tapaturmilta. Loppusijoitus oli sitten tällä kertaa 10. Ei paha, lähes harjoittelemattomalla ja loukkaantumisesta kärsivällä koiralla.

Paimennuksen EM-kisat pidettiin Tanskassa 19.–21.8.2005. Jännäsin kovasti Villen isän Tweedin (Tony Ottesenin koira) puolesta sekä tietty Mossen ja muiden ruotsalaisten tuttujeni puolesta. Tweed sijoittui karsinnoissa hienosti toiseksi ja finaalissa kolmanneksi. Varsin upea suoritus, sillä lampaat eivät kuulema olleet helppoja. Mossella oli Fleetin kanssa mennyt rata upeasti jakoympyrään asti, jossa sitten lopulta pari diskattiin. Tosi harmi. Suomesta oli kaksi edustajaa, Severi Hirvonen Sirun kanssa sekä Annika Paarvio Majn kanssa. Valitettavasti tällä kertaa ei homma toiminut niin hyvin, että he olisivat päässeet finaaliin, mutta toivotaan, että ensi vuonna sujuu jo paljon paremmin.

Sateesta huolimatta olen yrittänyt kovasti harjoitella Matin, Tepon, Villen ja Ritan kanssa. No Ritan kanssa tietty vähemmän, sillä onhan se vasta 5 kk vanha. Tänään tehtiin Villen kanssa ihan oikeita töitäkin ja aika mallikkaasti poika hoiteli hommat. Villellä on tosi kiva tyyli paimentaa. Se on erittäin määrätietoinen, mutta pehmeäliikkeinen ja tämä ominaisuus rauhoittaa lampaita niin, että ne kulkevat Villen ohjauksessa varsin tasapainoisen oloisena.

//Tjänstehundarns Finska Mästerskap är nu förbi. Förra året vann Matti söket, men i den här åren gick det inte så fint. Matti skadade sin framben 3 veckor före tävlingen och jag viste att han var inte ännu färdig att tävla. Det var också så att efter vinsten hade jag förlorat mit motivation till sök och tränade nästan inte alls. Lydnaden var 80 (max 100). Matti hade svårigheter med hopningarna och gjorde ett fel när det var sittande vid gående. Vi har här i Finland 3 föremål i rutan och Matti hittade bara två av dom. Han fick 19 poäng (30 är max). Söket gick annars fint men Matti var lite för ivrigt i början (brist på träning) och markerade en tom låda. När förlorade han 10 poäng. Det gick också två poäng från den sista påvisandet och därmed fick vi 158 poäng (max. 170). Till slut var vi 10. Inte så dålig med hund som hade skadat sig och var inte ännu frisk och med hund som man nästan inte alls hade tränat med.

Vallningens Continental tävling var i Danmark 19.-21.8.2005. Det var spännande att följa tävlingen därför att där var så många intressantta tävlare. Villes far, Tony Ottesens Tweed, var tvåa i kvalificerings tävling och i finalen var han trea. Jätte fint. Det käns underbart att ha hund från så fint hane. Det var spännande att följa hur Mosse och andra svenskarna klarar sig. Finska deltagarna gick inte så bra den här gången, men hoppas dom klarar bättre nästa år.

Det har regnat jätte mycket här i Kiikala. Jag har försökt träna med Matti, Teppo, Ville och Rita. Med Rita inte så mycket därför att hon är så ung. Mest bara vardagslydnad. Ville fick idag göra riktigt arbete och det gick fint. Han vallar så mjukt att det påverkar till fåren så att dom är lugn och jämvika. Jag försöker ta Ville och Rita med när jag åker på november till Mosse.

18.8.2005

Tänään saimme mieluisan vierailun sillä Tepon pennut tulivat katsomaan isäänsä. Pennut ovat nyt 7 viikkoa vanhoja ja tässä iässä ne ovatkin suloisimmillaan. Kaikki pennut olivat oikein reippaita ja tutustuivat uteliaana koiriimme sekä kävivät tekemässä tuttavuutta myös lampaiden kanssa. Olin oikein iloinen, kun näin miten hienosti pennut on hoidettu ja miten reippaita ne kaikki olivat. Tässä vielä muutama kuva pikku söpöläisistä

//Idag fick vi väljkommen besök. Alla åtta Teppos valpar kom för att hälsa sin far. Valparna var 7 veckor gammal och så söta. Alla valparna var mycket rask och hälsade våra andra hundar och våra får med nyfikhet. Jag blev så glad när jag såg att valparna var sköt så väl och hur trevliga dom alla var. Här kan du se hur söta dom är:

15.8.2005

Matin geenitestin tulos tuli vihdoin. Valitettavasti sama linja kuin aiemmin ei enää jatkunut vaan Matti on CEA-kantaja. Tämä rajoittaa hieman Matin tulevaa jalostuskäyttöä, sillä Matti on saatavissa vain nartuille, jotka ovat geenitestattu normaaleiksi.

Sitten kisaraportti, joka on pitkä:

Viikonloppu olikin sitten melkoisen jännä, sillä osallistuin Ruotsissa paimennuskisoihin sekä lauantaina että sunnuntaina. Kisaluokkia Ruotsissa on kolme LP (= Lokal Prov), ÖK (= öppen klass) ja ylin luokka SK (lisäksi on vielä SK:ta vastaava luokka: Internat, joka on siis epävirallinen, mutta suosittu luokka). Tämä meitin kisa oli ÖK-kisa ja osanottajia molemmille päiville oli 60. Matti roikkui pitkään varakoiralistalla, mutta lopulta tuli sen verran peruutuksia, että pääsimme mukaan kisaan. Jos koira on ainoastaan mikrosirutettu, pitää olla oma lukija mukana. Ruotsissa lukija on pakollinen järjestäjillä vasta vuodesta 2007 eteenpäin. Lisäksi pitää todistaa, että on Suomen Paimenkoirayhdistyksen jäsen.

Matkan Ruotsiin aloitin jo torstai aamuna Seawindillä. Matka kului leppoisasti etätöitä tehden ja maisemia katsellen. Koirat nauttivat tilaisuudesta nukkua sängyssä (harvinaista herkkua meidän ulkokoirille). Illalla sitten ajoin Gunnelin luokse, sillä tarkoitus oli, että harjoittelemme pienen porukan kanssa perjantaipäivän ennen kisoihin lähtöä. Perjantain harjoittelu oli kyllä tosi paikallaan. Matti vähän sekoili, kun ei ollut tottunut, että joku ihminen ja koira pitävät haettavaa laumaa paikallaan. Teppoa tuo tilanne häiritsi vähemmän. Muutaman treenin jälkeen, homma kuitenkin alkoi sujua. Lisäksi koirilta tuntui olevan täysin hukassa pysähdyskäskyt siellä lauman takana. Gunnelin hyvien neuvojen ansiosta alkoivat Matti ja Teppo kuunnella pysähdyskäskyjä ja sen jälkeen homma alkoikin sujua hienosti. Treenipäivä oli muutenkin antoisa. Oli upeaa katsella Gunnelin hienosti toimivia koiria Lillemania (CMM's Kvikk) ja Cookieta. Lisäksi tapasin Ritan ja Villen äidin CMM's Moan, joka työskenteli myös hienosti. Moa oli myös ilmoitettu kisoihin samaten kuin muutama muukin vanha tuttu.

Lauantain vastaisena yönä ei sitten tarvinnutkaan nukkua ollenkaan. Jännitti enempi kuin pk SM-kisat vuosi sitten. Aamulla suunnistimme määrätietoisesti kohti Bråforsia ja koko matkan oli melkoisesti perhosia mahassa. Minun starttivuoroni olivat siellä loppupäässä, joten katsellessani toisten upeita suorituksia hiipi yhä kovempi jännitys kroppaani. Hyvä, että enää muistin omaa nimeäni. Lopulta tuli Matin vuoro. Päätin keskittyä hommaan 110 prosenttisesti ja se kannatti. Lähetin Matin hakukaarelle, se teki hyvän kaaren, joskin häiriintyi sen verran siitä tolppaihmisestä, että kaari jäi sieltä takaa hieman niukaksi. Hyvä nosto ja sitten lampaat kohti minua. Sain lampaat tulemaan melko hyvää vauhtia ja aika suoraan. Tiukka käännös lähtötolpan ympäri ja sitten poispäin ajo kohti ensimmäisiä portteja. ÖK:ssa on triangelikuljetuksen kaksi ekaa pätkää poispäinajoa ja viimeinen pätkä sitten kuljetusta ohjaajan perässä. Kahden ensimmäisen portin väli on 6 m ja viimeisessä portissa aukko on vain 2 m. Kuljetus meni ihan mukavasti ja sitten häkille. Häkityskin onnistui ilman suurempia ongelmia. Lopuksi vielä lampaat ulos häkistä ja niiden kuljetus pois kisapellolta. Häkistä ulosoton jälkeen päätti yksi uuhi alkaa riidellä Matin kanssa, mutta onnistuimme hallitsemaan tilanteen niin, että saimme uuhen muiden joukkoon ja kulkemaan siivosti pois pellolta. Matti sai kasaan hienosti 81 p, joka on vain 4 pistettä 1. palkinnosta (ei kovin helppo saavuttaa), samalla tämä tarkoitti sitä, että se sai ilman mitään epäilystä uuden arvonimen GK VallH.

Teppo teki myös tosi mukavan suorituksen ja totteli hienosti pysäytyskäskytkin. Sekä Matilta että Tepolta meni kaikkein eniten pisteitä siitä, että pistin koiran aina välillä maahan, jos se meinasi mennä liian lähelle lampaita. Tuota maahanlaittamista ei oikein katsota hyvällä ja jokainen maahanmeno vähentää pisteitä. Koiran pitäisi pystyä säätelemään vauhtiaan niin, että se pysyy riittävän kaukana lampaista ja pysähtyy vaikka seisomaan, jos tarve vaatii. Kieltämättä tuollainen paimennus, jossa koira on koko ajan jaloillaan on paljon paremman näköistä kuin sellainen, jossa koko ajan mennään maahan ja ylös. Teppoa jouduin laittamaan pari kertaa enemmän maahan, mutta muuten se meni tosi upeasti. Häkityksestä tuli täydet kympit, sekä häkkiin laitosta että lampaiden sieltä ulosotosta. Tepon pistesaalis oli 79 pistettä ja näin ollen sekin oli selkeästi GK VallH tittelin arvoinen.

Sunnuntaille sitten ei ollut paineita, koska olimme saaneet sen mitä olimme lähteneet hakemaan. Nyt kokeilin hieman erilaisia juttuja ja otin näin enempi riskejäkin, koska halusin kisatilanteessa nähdä miten erilaiset asiat vaikuttavat koiran suoritukseen. Annoin molempien koirien olla enemmän jaloillaan ja annoin lampaiden mennä reippaampaa vauhtia kuin lauantaina. Tässä on vähän sama kuin autolla ajossa, että mitä enempi vauhtia sitä vaikeampi hallita. Matti meni radan muuten hienosti, mutta edellispäivään nähden tuomari oli tehnyt häkityksen vaikeammaksi, sillä hänestä häkitykset menivät liian hyvin lauantaina. Näin ollen vikan portin jälkeen piti tehdä jyrkkä kaarre vasempaan, kymmenisen metriä eteenpäin ja taas jyrkkä kaarre oikeaan. Tuossa viimeisessä kaarteessa lampailla oli kova veto varikolle, joten niiden hallinnassa pito samalla, kun juoksi avaamaan häkin porttia ei ollut ihan helppo tehtävä. Tässä Matti noudatti maahan käskyäni aavistuksen myöhässä ja lampaat ajautuivat sen verran hankalaan paikkaan, että saimme tehdä hieman töitä ennenkuin saimme ne häkkiin. Tämä häkkisählis sitten maksoi paljon pisteitä ja näin saimme loppupisteiksi 71, joka kuitenkin on hyvä saavutus ja oikeuttaa 2. palkintoon. Olin erittäin tyytyväinen.

Tepon kanssa taktikoin myös niin, että annoin sen olla enempi jaloillaan ja alku meni tosi hienosti. Loppua kohden mopo hieman karkasi käsistä ja vauhtia alkoi tulla liikaa. Tepolla on kuitenkin tosi hyvä eläintenlukusilmä ja näin ollen se selvitti pienet hankaluudet hienosti. Häkitys tuotti hieman vaikeuksia ja sen vuoksi Teppo vähän huononsi lauantain pisteitään saaden nyt kasaan 76 pistettä. Mutta kaiken kaikkiaan tosi hyvä suoritus ja 2. palkinto.

Järjestelyt kisoissa olivat tosi hyvät. Järjestäjät ottivat meidät tosi ystävällisesti vastaan ja huolehtivat koko ajan että kaikki asiat ovat kunnossa. Molemmat lammasvarikot eli se missä radalle tulevat lampaat odottivat ja varikko, jossa radalla jo käyneet lampaat olivat, olivat tarpeeksi kaukana kisa-alueesta, eivätkä aiheuttaneet liian voimakasta vetoa lampaisiin. Veto oli juuri sellaista sopivaa, joka oli hyvin hallittavissa, jos koira vain oli hallinnassa ja noudatti ohjaajan käskyjä hyvin. Kisa-alue oli kumpuileva pelto ja kun koiran lähetti vasemmalle hakukaareen hävisi se ohjaajalta, tullakseen näkyviin saavuttaessaan haettavat lampaat. Vasemmalta puolelta koira kuitenkin näki koko ajan missä lampaat olivat. Jos olisi lähettänyt oikealle, olisi ohjaaja nähnyt koiran koko ajan, mutta koira olisi kadottanut näköyhteyden lampaisiin. Suurin osa kisaajista valitsi lähetyksen vasempaan.

Molemmilla varikoilla oli runsaasti avustajia ja erityisen tärkeää oli, että varikkokoirat käyttäytyivät rauhallisesti, mitenkään lampaita stressaamatta. Olin hienoa seurata, kuinka hyvin lampaita käsiteltiin kaikissa tilanteissa. Tämän hyvän käsittelyn tuloksen näki myös lampaista. Ne olivat rentoja ja rauhallisia, mutta silti liikkuivat hyvin, eivät tunkeneet turvaan ohjaajan luokse tai yrittäneet juosta paniikissa pois pellolta. Kaiken kaikkiaan tosi hienon näköistä menoa. Ruotsissa ollaan todella tarkkoja sen suhteen, että koira ei saa purra lampaita. Jos koira puree, se diskataan välittömästi. Jos se puree kolmessa kisassa, se joutuu kilpailukieltoon määräajaksi. Jos pureminen johtuu lampaan hyökkäämisestä koiran päälle se arvostellaan lievemmin, mutta muut puremiset tuomitaan tosi ankarasti. Tämä on kuulema johtanut siihen, että neljässä vuodessa on tapahtunut hurjaa edistystä eikä purevia koiria enää juurikaan näe. Muutama koira pölläytti lampaat liian vauhdikkaasti liikkeelle hakukaaren jälkeen saaden lampaat juoksemaan turhan villinä. Jos koiraa ei saanut välittömästi hallintaan, keskeytti tuomari suorituksen. Näin ollen liian rajusti paimentava koira ei pääsyt jatkamaan toimintaansa eikä lampaita stressattu turhaan.

Tulospalvelu oli esimerkillistä. Tulokset olivat taululla ennenkuin itse ehti radalta pois. Kaiken lisäksi ne olivat koko ajan paremmuusjärjestyksessä, sillä koiran ja ohjaajan nimi oli puupalikkaan liimatussa maalarinteipissä. Perään lisättiin vain pisteet. Puupalikan yläreunassa oli pienet koukut ja alareunassa pienet rinkulat, jolloin palikan paikkaa pystyi vaihtamaan tosi kätevästi. Tähän palikkaketjuun oli lisäksi laitettu palikka, jossa luki lounas ja palikka, jossa luki lampaiden siirto. Näin tiesi koko ajan mitä milloinkin tapahtuu eikä tarvinnut turhaa roikottaa koiraa mukana, jos tiesi, että vuoro on vasta lounaan jälkeen. Oman arvostelulappunsa (eli kopion siitä) sai hakea vaikka heti suorituksen jälkeen sihteeriltä. Näin pääsi heti tuoreeltaan katsomaan mistä kohtaa oli mennyt pisteitä ja mistä ei.

Päivien jännitystä lisäsi se, että sai seurata tuttujen suorituksia. Villen ja Ritan äiti CMM's Moa voitti ensimmäisen päivän (melkoinen saavutus 60 koiran luokassa). Toisena päivänä ei mennyt yhtä hyvin. Gunnel oli Kvikkin kanssa ekana päivänä kolmas ja sunnuntaina toinen. Onnittelut vielä Gunnelille ja Kvikkille sekä Monikalle ja Moalle.

//Resultat från Mattis CEA/CH gentest har kommit. Tyvär är Matti CEA/CH bärare. Det menar att om man vill använda Matti till avel måste tiken vara CEA/CH normal.

På finska skrev jag en lång rapport av min tävlingsresa till Sverige, men jag orkar inte översatta allt till svenska. Matti och Teppo deltog vallningstävling i Bråfors 13. och 14.8. Det var ÖK-klass. På lördagen fick Matti 81 p och blev därmed GK VallH och Teppo fick 79 p och blev också GK VallH. Söndagen gick det lite dåligare, men ännu ganska bra. Matti fick 71 p och Teppo 76 p (2. pris till båda). Villes och Ritas mor CMM's Moa van på lördagen och Gunnel var med CMM's Kvikk trea på lördagen och tvåa på söndagen. Jätte stor grattis till er Monika och Gunnel!!!!!! Det var så trevligt att tävla med er. Hoppas vi ses snart igen.

9.8.2005

Ritan CEA/CH-geenitestin tulos tuli ja se on Normal. Jippii!!! Ihmettelen missä viipyy Matin tulos, sillä olihan Matin verinäyte samassa lähetyksessä. Kysymys kuuluukin: miten pitää hullua jännityksessä? Vastaus: lähettämällä toisen koiran testitulos ja panttaamalla toista tulosta.

Olen treenannu Matin, Tepon ja Villen kanssa paimennusta kuin hullu. Pystytin pellolle Ruotsin ÖK-luokan radan, hain paimennettavaksi villejä karitsoita ja ei kun menoksi. Aluksi tuntui siltä, ettei mistään tule mitään, mutta lopulta homma alkoi toimia. Nyt olemme jopa pystyneet kulkemaan Matin ja Tepon kanssa radan alusta loppuun ilman suurempia virheitä. Villen kanssa olen harjoitellut djurkänslaa ja rauhallista kuljetusta sekä kunnon flankkauksia. Aluksi Ville hieman ihmetteli, että mitäs näin vauhdikkaiden lampaiden kanssa tehdään, mutta äkkiä se pääsi juonesta kiinni ja sitten harjoitukset alkoivatkin sujua ihan mukavasti. Viikonlopun kisat jännittää ihan pirusti, mutta jos ei muuta niin kotiin tullaan ainakin kokemuksia rikkaampina.

//Resultat från Ritas CEA/CH gentest har kommit. Det var Normal. Jag är så glad. Det som jag lite undrar är att Mattis resultat har inte ännu kommit. Jag skickade båda hundarnas blodprov i samma paket och Ritas resultat kom redan på fredag morgon men jag har inte ännu fåt Mattis resultat.

Jag har tränat vallning som galen med Matti, Teppo och Ville. Jag satt up en ÖK-bana på fältet, hämtade vilda lamm och började träna. Först gick allt jätte dåligt, men småningom började hundarna arbeta bra och jag lärde läsa hur vilda får reagerar. Jag har kör hela banan med Matti och Teppo och det går inte jätte fint men inte så dåligt heller. Ville har också fått träna sin djurkänsla med vilda får och hon har också utvecklat bra. Jag är så nervös när jag tänker veckoslutens tävlingar men samma tiden det är jätte kul.

1.8.2005

Kaikkea tapahtuu sellaisella vauhdilla ettei tässä meinaa itsekään pysyä perässä. Rita vietti antoisan viikon lampaiden ja toisten koiriemme parissa, jonka jälkeen se palasi Tuijan luo. Kotona päätti Rita hieman jahdata Tuijan varsaa, joten Rita sai luvan tulla takaisin meille oppimaan vähän lisää käytöstapoja ja oikeaa suhtautumista paimennettaviin eläimiin (hevosiahan ei paimenneta vaikka mikä olisi). Aikamoinen pakkaus tuntuu tuo tyttö olevan ja yhä enemmän näyttää siltä, että siitä kehkeytyy vielä melkoinen paimenkoira, kunhan ikää ja järkeä tulee lisää.

Veljeni tytöt Rosa ja Fanni kävivät meillä bc pentunsa, EnemEm Ettan kanssa. Etta innostui kovasti paimentamisesta. Hieman se alkuun jännitti isoja uuhia, mutta parin harjoituskerran jälkeen pentu oli jo täynnä itseluottamusta ja tarmoa. Matti autteli alkuun lampaiden siirrossa, mutta lopulta Etta hoiteli hommaa jo ihan itse. Etta osasi tosi hienosti palauttaa takaisin laumasta pois yrittävän uuhen ja muutenkin se ymmärsi hienosti lukea eläimiä. On se vaan aina yhtä ihanaa, kun näkee pennun syttyvän tähän hommaan.

Onnittelut Minnalle hienosta menestyksestä Ruotsin paimennuskisoissa. Åsa ja Viu saivat kummatkin hienon tittelin nimensä eteen: GK VallH PR. Meikäläistä alkaa aina vaan enempi jännittää omat paimennuskisat, jotka ovat jo tosi lähellä. Kovasti ollaan harjoiteltu. Toivotaan, että harjoitus myös tuottaa tulosta, vaikka eihän sitä koskaan eläinten kanssa tiedä mitä tapahtuu.

Käväisin lauantaina Tending-leirillä Matin, Villen ja Ritan kanssa. Oli oikein mukava nähdä kaikkia tuttuja ympäri Suomen ja otin Matillekin pikahakutreenit. Näkee ettei olla vähään aikaan treenattu. Matti meni sellaisella apinan raivolla koko radan, että suunnilleen vain kattelin sormien lomasta selviääkö ehjin nahoin loppuun asti. Miten voi koirassa olla noin hirveesti intoa. Pitänee ottaa muutama treeni ennen SM-kisoja jottei siellä oli ihan noin innokas. Palkintojakin saatiin. Matista tuli vuoden Tending pk-koira. Lisäksi kasvattajat, Riitta ja Pekka, muistivat pokaalein käyttövalion arvoa ja SM-mestaruutta. On meitin Matilla vaan mahtavat kasvattajat!

Villen äiti, CMM's Moa, on osallistunut ÖK-Får paimennuskisoihin ja tuli hienosti toiseksi pistein 83. Onnittelut Monikalle! Samaten ystäväni Gunnel on tullut hienosti viidenneksi International-Får kisoissa pistein 88. Onnea Gunnel ja Lilleman!!! Varmasti on muitakin hienoja tuloksia tullut, mutta nämä sattuivat silmiin.

//Allt händer med så stor fart att jag kommer inte ihåg alla som jag har tänkt skriva. Rita firade en givande vecka hos våra får och andra hundar och efter den återvände hon till Tuija. När Rita var hemma hade hon jagat efter Tuijas föl och jag tor henne tillbaka för att lära bete sig och rätt attityd till andra djur (hon får absolut inte valla hästar). Den här lilla flickar har jätte mycket egen vilja och hon är mycket tuff. Jag tror att hon skall bli en väldigt bra vallhund när hon får mera older och blir mera förnuftig.

Mina brors döttrar, Rosa och Fanni, var hos oss med sin valp EnemEm Etta. Etta tände till får. Hon var i början lite försiktig men efter två träning vallade hon med full fart. Min Matti hjälpte henne i början men efter en stund vallade Etta helt själv. Hon kunde jätte fint få tillbaka tackan som försökte springa bort från alla andra. Varge gång käns det lika trevligt när man ser valpen tända till får.

Jag vill gratulera Minna som fick fina resultater i valltävling i Sverige. Åsa och Viu fick titeln GK VallH PR. Mina egna vallningstävling i Sverige börjar närma sig och det är sååååååå spännande. Vi har tränat mycket. Hoppas träningen ger resultat fast man kan aldrig veta vad händer när man tävlar med djur.

På lördagen träffade jag Tending-läger med Matti, Ville och Rita. Det var trevligt att se alla bekanta runt om landet och jag tränade lite sök med Matti också. Man ser att vi har inte tränat sök på långliga tider. Matti sprang som galen med full fart och jag var så rädd att han skadar sig. Hur kan det vara möjligt att hund har så mycket iver. Kanske måste jag ta några träning innan bruks FM så att jag får honnom arbeta lite lugnare. Tending-uppförarna brukar ge fina pokal till alla dom som har fått någon fin result innom ett år. Matti fick fina pokal av sin FM-vinsten, av det att han blev då Brukschampion och han blev också årets Tending Brukshund. Det käns trevligt att ha sådana uppfödare som uppskattar det arbete som man har gjort med hundar dom har uppföd.

Villes mor, CMM's Moa, har deltagit ÖK-Får valltävling och var 2. med 83 poäng. Grattis till dig Monika!!! Min vän Gunnel har tävlat med sin hund CMM's Kvikk i International-Får valltävling och blev 5. och fick 88 poäng. Grattis Gunnel och Lilleman!!!! Det har säkert kommit andra bra resultater till mina kompisar också, men de här var dom som jag hittade.

Rita vallar	Jag, Luca (hund) och Elisa. Träningen är slut
Rita	Rita
Matti	Luumu
Fanni, Etta och Rita	Etta

21.7.2005

Ikävää, mutta totta: Matista ja Pihkasta ei nyt sitten tule pentuja. Tähän syynä on vain ja ainoastaan meidän ihmisten turhat hermoilut. Eli progen mukaan Pihkalla olis ollu tärppipäivät juoksun 13. ja 14. päivä. Matti herrasmiehenä ei halua astua narttua, jos se pistää hanttiin ja vielä 14. päiväkään ei alkanut tapahtua mitään. Niinpä kutsuttiin paikalle varauros, joka hoiti homman. Pihka jäi vielä minulle pariksi päiväksi ja kun seuraavana päivänä näytin Matille Pihkaa olisi Matti ollut oitis valmis astumaan sen. Narttukin olis ollut oikein suosiollinen, tuli häntä vinossa takapuoli edellä Mattia kosiskelemaan, mutta eipä enää auttanut antaa lemmen leiskahtaa sen enempää. Ehkä ensi kerralla sitten olen viisaampi ja annan Matin hoitaa homman, kun se kerran tuntuu tietävän mitä pitää tehdä. Pihkalle käytetty varauros on tosi hyvä uros ja uskon, että sieltä voi saada itselleen oikein hyvän pennun. Loput tiedot löytyy aikanaan Tending-kennelin sivuilta (kunhan Riitta ja Pekka tulevat matkoilta).

Niinpä sitten päätin saada jotain muuta tärkeetä aikaseksi ja vein Matin sekä Ritan verinäytteenottoon, jotta niiltä voidaan tutkia periyttävätkö CEA:ta. Verinäytteet lähti eilen kohti OptiGeniä ja nyt sitten odotetaan jännityksellä tuloksia.

Rita on täällä meillä  viikon verran. Olen vähän treenaillut sen kanssa ihan perustottelevaisuutta, kuten luoksetuloa ja sitä ettei ovista ryntäillä ennen lupaa. Rita on TOSI itsevarma ja energinen pentu. Tuollaista pentua ei minulla ole ollut ikänä, enkä juuri sellaisia ole nähnyt muillakaan. Rita painelee sata lasissa kaikkialle eikä arastele yhtään mitään. Jos sitä joutuu jostain asiasta vähän kurmottamaan, eikä aina niin vähääkään, niin kun kurmotus on ohi painelee se taas matkoihinsa, häntä iloisesti heiluen, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mansikat tuntuvat olevan suurta herkkua, sillä mitään ei ehdi tehdä kun Rita on mansikkamaalla ja ahmii mansikoita kuin viimeistä päivää. Tänä aamuna Rita porhalsi miljoonaa lammaslaitumelle ja ennenkuin ehdin tehdä mitään se jo paimensi 11 uuhen laumaa täyttä häkää. Hetken jo mietin, että mitenkähän ikänä saan se pois sieltä. On siinä vaan sellainen pakkaus, että huh, huh. Tuosta pennusta vois saada vaikka mitä, jos sitä innostuis kouluttamaan oikein tosissaan. Siitä tulisi varmasti tosi hyvä hakukoira sillä se rakastaa kaikkia ihmisiä ja irtoaa kevyesti monen sadan metrin päähän ja vauhdilla. Nenääkin se käyttää erittäin tehokkasti ja tarkasti. Odotan tosi innolla aikaa, että Rita on tarpeeksi vanha tekemään pentuja sillä niistä pennuista odotan todella paljon. Toivottavasti vain kaikki sujuu hyvin ja aikanaan sitten löytyy vielä sopiva uros, jota Ritalle voisi käyttää.

Tänään torstaina (21.7.) pidettiin meillä Eyespy-kennelin paimennuspäivä. Paikalla oli myös Matin lapsukaisia. Ainakaan intoa ja vauhtia ei pennuilta puutu. Harjoittelimme perusteita ja varsin mukavasti alkoivat opit mennä innokkaiden oppilaiden päähän. Lopuksi käväisimme vielä isommalla pellolla treenaamassa vähän omia koiriani sekä Minnan Viu ja Åsa pääsivät harjoittelemaan hakuja, kun ovat viikonloppuna menossa paimennuskisoihin Juvalle.

//Det är tråkigt men sant att det inte kommer valpar efter Matti och Pihka. Det hände så att vi människor litade inte tillräckligt till de blivande föräldrar och när Matti hade inte gjort något när det var Pihkas 14. dag efter löptiden startade, ringde jag till reservhane att han skall komma för att sköta om saken. Reservhane kom och allt gick fint. Pihka stannade hos mig extra två dagar och nästa morgonen visade jag Pihka till Matti. Matti var jätte ivrigt att betäcka Pihka men det var nu försent, tyvär. Jag kunde inte låta honom att göra saken. Tiken var också mycket villig. Oj jag var arg till mig att jag hade varit så otålig och litade inte till min egen hund. Den hane som skall nu bli pappa till Pihkas valpar är också jätte bra hane. När Riitta och Pekka kommer hem från deras resa kan du läsa om hanen från Tending-sidorna.

Jag tänkte att nu skall jag göra något nyttig därför att jag var så ledsen. Jag tog både Matti och Rita till blodtest för att testa om dom bär CEA-genen. Bloden skickades till USA igår och nu gäller det bara att vänta hurudant resultat skall komma. Hoppas allt är fint.

Valpen Rita (CMM's Moa och Eryri Roi "Red Roi") är hos mig en vecka. Hon är väldigt trevligt valp. Jag har tränat lite vardagslydnad. Rita är väldig självsäker och har mycket energi i sig. Jag har aldrig haft en sådan här valp och har inte set tidigare en sådan här valp. Rita springer med fult fart runt omkring och är mycket, mycket orädd och glad. Om hon gör något som är förbjuden och jag måste lite, eller inte altid så lite, berätta åt henne att hon får inte göra det, hon blir inte alls sur eller räd. Hon bara springer glatt överallt. Rita gillar jätte mycket om smultron. Hon kan rymma undan för att äta smultron. I morgon smitade hon till fårhagen, hittade får och vallade dom på egenhand. Det var andra gången hon träffade får. Nu måste jag titta henne ännu nogrannare så att hon har ingen möjlighet att smita iväg för att göra dumheter. Idag fick Rita valla så att jag kontrollerade med Matti hennes vallning. Hon var jätte ivrig och hade bra sätt att sköta om fåren. Hoppas allt går bra med Rita och efter en tid skall hon få lika fina valpar som hon själv är just nu.

Idag hade jag vallningskurs till Eyespy-kennels hundar. Vi tränade grundsaker och jag tror att alla lärde jätte mycket. Hundarna var trävliga och vi hade en jätte trevligt och nyttig dag tillsammans. Till sist tränade vi med Minna långa hämt och det ser ut att vi måste träna mera ;)

4.7.2005

Paljon on taas tapahtunut sitten viime raportin. Kevään kurssit on pidetty ja syksylle suunniteltu kurssikin on jo täynnä. Lisäksi lupasin vetää pienen porukan iltatreenejä kerran viikossa, joten paimennussaralla puuhaa riittää. Enempää en kursseja ja harjoituksia pidä, sillä pitäähän sitä löytyä aikaa muuhunkin tekemiseen. Syksyllä ohjelmassa on kuitenkin joitain kursseja ulkomaisten ohjaajien kanssa. Gunnel tulee pitämään kurssia SPKY:n aluevastaaville, lähden marraskuussa itse Mossen luokse Ruotsiin treenaamaan ja ompa yksi toinenkin ulkomaanvierailu suunnitelmissa, mutta siitä enemmän, kun on jotain varmempaa tietoa.

Tein kokonaan uuden sivun, jossa esittelen tulossa olevia pentuja. Tilasin Ruotsista kokonaisen pentueen tänne Suomeen. Tavoite oli saada tosi hyvää paimennusverta ja kerralla vähän enempi. Joitakin varauksia on tullut, mutta lisää otan vastaan. Katsokaa Pennut-sivulta tarkempia tietoja ja jos yhdistelmä kiinnostaa ottakaa yhteyttä. Nuo pennuthan myydän vain ja ainoastaan ihmisille, joilla on tarjota koiralle paimennustyötä ja erittäin suurena plussana tulee se, että on kiinnostunut paimenkoirakilpailuista.

Matille on myös tulossa narttu astutukseen ja jos tuo pentue kiinnostaa, kannattaa käydä katsomassa tarkempia tietoja Tending-kennelin kotisivuilta. Matin morsian on Cabaroo Flamin Flamenco eli tuttavallisemmin "Pihka". Pihka on erittäin menestynyt ja osaava koira. Sillä on hyvät hermot ja se suorittaa annetut tehtävät innokkaasti ja täsmällisesti. Odotan tuolta pentueelta tosi paljon.

Sitten vielä yksi yllätys. Teposta on tullut isä (kahdeksan pentua). Annoin kuin annoinkin Tepon yhteen astutukseen, sillä on sääli heittää hukkaan erittäin hyviä paimennusominaisuuksia. Katsotaan mitä pennuista tulee ja pidetään peukkuja, että yhtä hyviä paimenkoiria ja yhtä tervepäisiä kuin Teppokin on. Pentujen emä on englannista tuotu oikein mukava koira. Pistän pennut sivuille tarkempia tietoja hieman myöhemmin.

Kävin Matin kanssa Toko SM-kisoissa Kuopiossa. Tämä oli sellainen ex tempore reissu, sillä enhän ole tokossa kisannut enää kahteen vuoteen. Treenasin vain pari viikkoa ennen kisoja ja hyvin näytti Matti muistavan mitä kaikki ruutuunohjaukset ja ohjatut noudot olivat. Yllättävän hyvin Matti toimikin näin vähällä treenillä eikä paljoa puuttunut, että olisimme olleet mukana sunnuntain finaalissa. Tällä kertaa tämä vähäinen harjoittelu tuotti kuitenkin 241 pistettä (ryhmässä istuminen nolla) sekä sijoituksen 27 (mukana EVL:ssä 70 koiraa). Mihinköhän Matti-poika yltäis, jos alkais oikein treenaamaan sen kanssa?

//Det har hänt jätte mycket igen. Höstens vallningskurs är full och mit kvällsträningsgrupp är också full. Det blir några kurser mera men en av dom, Gunnels kurs, är till Vallhundklubbens distriktsansvariga. Jag skall åka i november hos Mosse att träna och det kanske kommer en utlänsk intruktör på hösten, men mera om det när allt är klart.

Jag har gjort en hel ny sida var skall jag presentera blivande valpar. Sidan heter Pentuja.  Vårt Teppo har blivit pappa. Hans brud fick 8 valpar. Spännande att se hurdana vallhunder kommer av dom.  Matti skall också bli far. Tiken Cabaroo Flamin Flamengo kommer att paras med Matti. Mera om den kombinationen kan du läsa från Tending-kennels sida.

Jag deltog med Matti till lydnads Finska Mästerskap. Vi har tävlat lydnad för två år sen och nu orkade jag träna bara två veckor före tävlingen och det gjorde att det gick inte så fint. Vi fick 241 poänger (sittande i gruppen var nol). Det var 70 deltagare i högsta klassen och Matti blev 27. De tjugo bästa fick fortsätta till finalen.

20.6.2005

Optigenin tulokset tulivat. Sekä Teppo että Ville saivat tuloksen NORMAL. Näiden poikien jälkeläiset eivät siis voi saada silmäsairautta CEA. Olipa tämä iloinen uutinen. Syksyllä sitten testataan vielä Matti ja Rita.

//Resultater från Optigen har kommit. Teppo och Ville fick resultaten NORMAL. Det menar att dom kan inte få valpar som har cea. Det här var jätte, jätte trevlig nyhet. På hösten skall också Matti och Rita testas. Det här blir spännande.

19.6.2005

Kävin napsimassa muutaman kuvan. Vie hiiri kuvan päälle, niin saat selostuksen mitä kuvassa tapahtuu. Lisäsin lammassivulle kuvia lampaista, joten käypä sielläkin kurkkaamassa.

//Jag tog några bilder av hundar och vår vackert natur runt oss. När jag skärde hö ner under elstaket hittade jag fyra bikupa som hade byggd till elsnöre. Konstigt.

18.6.2005

Eipä ole vieläkään Optigenin tulokset tulleet. Lupailivat niitä ensi viikolla.

Villen ja Luumun kuva löytyy uusimmasta Somero-lehdestä (N:o 46 perjantai 17.6.2005). Pro Agria Hämeen lammastilan laatujohtamissarjassa oli koulutuspäivä nimeltä: paimenkoiran käyttö hyvinvointia edistämässä. Aamupäivän ajan oli Annika Paarvio kertonut kattavasti teoriaa paimenkoiran käytöstä ja käytännön näytös koiran käytöstä työssä pidettiin meidän tilalla. Annika näytti koiransa Maj:n kanssa kuinka suuri, monisatapäinen lauma kerätään isolta laitumelta häkkiin. Häkissä sitten koiramme Luumu, Teppo ja Ville painostivat lampaita ränniin, jota pitkin ne kulkivat vaa'alle ja siitä eteenpäin takaisin laitumelle. Lisäksi Annika näytti Maj:n kanssa harjoittelua pienemmän ryhmän kanssa ja minä puolestani näytin miten nuorta koiraa koulutetaan (Ville, 1 v., sai näyttää sitten taitojaan).

Myöskin ensimmäinen kunnon paimennuskurssi, jonka järjestin aloitteleville paimenkoirille on takanapäin. Harjoittelu painottui pyöröhäkkiin ja muutamiin harjoituksiin niin, että lampaat olivat pienehköllä pellolla. Pääasiassa harjoittelimme sitä, että koira oppii säätelemään etenemisvauhtiaan ja oppii kunnioittamaan eläimiä (tarkoittaa ettei yritä purra niitä tai muuten säikytellä). Lisäksi harjoittelimme flankkauksia ja hieman kuljettamistakin.

//Resultater från Optigen har inte ännu kommit. Man måste bara vänta.

VI hade en tillfälle här hos oss var vi visade hur hundarna arbetar på riktigt. Vårt lokaltidning, Somero, berättade lite om händelse. I tidningen fins fina bilder av Luumu och Ville.

Jag har hållit min första riktigt vallningskurs åt nybörjare. Vi tränade två dagar och mest inne i runda fållan. Jag tror att alla deltagarna gick framåt jätte mycket och hoppas alla tränar flitigt så att på hösten kommer det många hundar som klarar vårt finska LP.

13.6.2005

Olen kovasti odotellut Optigeniltä Villen ja Tepon geenitestaustuloksia CEA:n suhteen, mutta ainakaan vielä eivät ole tulleet. Pitänee vaan kärsivällisesti odotella vielä. Syksyllä sitten testataan vielä Matti ja Rita (vanhaan Luumuun ei enää viitsi rahoja uhrata). Otatin Villeltä myös rabiesvasta-ainetestin ja nyt tulos oli toivottu. Eli vasta-aineet ovat nousseet hyväksyttävälle tasolle, joka tarkoittaa siis sitä, että pääsen sen kanssa Ruotsiin harjoittelemaan.

Olen harjoitellut lähes päivittäin Villen, Tepon ja Matin kanssa. Välillä on päiviä, että koirat toimii loistavasti ja odotukset nousevat pilviin, kunnes taas tulee niitä päiviä, että meikäläisen jalat palaa maan pinnalle ja syvään. Tätähän se koiran koulutus yleensä on. Eilen otin Villen eka kertaa oikeisiin töihin ja ihan mukavasti Ville selvisi. Se sai ajaa Tepon ja Luumun kanssa lampaita ns. ränniin ja sieltä ulos. Kun Ville keksi mikä oli homman juoni oli se mukana hommassa ihan koko sydämestään. Lampaat saatiin nopeasti läpi rännin ja sen jälkeen olikin kolme iloista läähättäjää, korvia myöten lampaan sonnassa, valmiina uusiin hommiin, jos vain olisin niitä antanut. Villellä on aika omintakeinen tyyli palauttaa laumasta karannut karitsa takaisin laumaan. Se juoksee karitsan kiinni ja työntää lavallaan karitsan oikeaan suuntaan. Hampaitaan Ville ei käytä ollenkaan ja paimentaa muutenkin rauhallisesti eikä näin ollen turhia stressaan paimennettaviaan.

Rita kävi viikko sitten katsomassa lampaita ja ei mennyt kovin kauaa, kunnes se oivalsi olevansa paimenkoira. Sen jälkeen sitä olikin vaikea saada pois lampaiden luota. Ritan veli Ronnie kävi myös lampaita katsomassa. Ronnie, uroskoirana, syttyi hieman hitaammin, mutta loppua kohti sekin jo seurasi uteliaana lampaita ja näytti jopa muutamia hetkiä, jolloin se käytti hienosti silmää. Näistä sisaruksista kehkeytyy vielä varsin innokkaita paimenkoiria. Veljeni tyttärien pentu, EnemEms Etta kävi myös katsomassa lampaita. Etta kuitenkin tyytyi vielä katselemaan niitä kauempaa, joskin oli kovin kiinnostunut niistä. Muutama tutustuminen lisää niin eiköhän Ettakin syty asialle.

	Rita vahtii tomerana yhtä lammasta. Kun lammas yritti lähteä jonnekin, pysäytti Rita sen määrätietoisesti ja piti paikallaan/ Rita ser till att den här stora tackan får inte gå någonstans.
	Sivukuva Ritasta/ Den här hunden är Rita
	Ville odottelee paimennusvuoroaan/ Ville väntar sin tur att få valla
	Ronnie paimentaa tomerana/ Ronnie vallar får

//Jag har väntat mycket ivrigt resultater från Optigen (Ville och Teppo har gentestat för CEA). Man måste bara vänta, vänta, vänta ... Villes Rabies antikroppar har äntligen uppnåt till rätta nivå och nu kan vi resa till Sverige med Ville också.

Jag har tränat nästan varge dag vallning med Ville, Teppo och Matti. Det fins dagar när allt går jätte fint och dagar som jag vill inte ens komma ihåg. Ville var igår första gången med på riktigt arbete. Han fick pressa med Teppo och Luumu fåren till rännan och Ville skötte sin job väldigt bra. Jag var så nöjd till honom.

Rita och Ronnie (Ritas bror) hälsade oss en vecka sen. Båda valparna var jätte intresserad av får och Rita tände sig också nästan genast. Min brors dotterna har valp från EnemEms kennel. Deras valp, Etta, tittade fåren med stor intrest men började inte ännu valla. Kanske det kommer efter en tid. Etta är ännu så liten valp.

21.5.2005

Taas on tapahtunut vaikka mitä sitten viime raportoinnin. Aloitetaan vaikka Ritasta. Rita on saapunut Suomeen ja vietti päivän kanssani ennenkuin muutti varsinaiseen kotiinsa eli Tuijan luokse Ohkolaan. Sitä saa mitä tilaa eli Rita on tosi avoin, reipas ja aktiivinen pentu. Lisäksi se vaikuttaa melkoisen kovapäiseltä eikä vähästä tunnu hätkähtävän. Ritan mukana Suomeen matkasi myös velipoika Ronnie, joka on myös tosi avoin ja vauhdikas pakkaus. Helenalle vaan terveisiä ja tulepas käymään Kiikalassa. Olis tosi kiva nähdä millainen vilpertti Ronnie on nyt, kun se on kotiutunut. Monikalle iso kiitos ihanasta pennusta ja yritän raportoida säännöllisesti miten Ritalla ja Tuijalla menee. Kävin tänään Tuijalla moikkaamassa Ritaa ja hienosti näyttää Tuijalla ja Ritalla menevän. Tuijan hevonen sai eilen varsan, joten puuhaa Ritakallion tilalla näyttää piisaavan.

Vietimme perinteistä hakuleiriä 9.-13.5. ja iloksemme olimme taas saaneet kouluttajaksemme Gunnel Boströmin Ruotsista. Gunnelin kanssa on tosi mukava treenata ja hän osaa aina antaa hyviä neuvoja millä voimme yrittää parantaa koiriemme työskentelyä entisestään. Kevät ja treenikausi pyörähtää todenteolla käyntiin tällaisen haun tehokuurin jälkeen.

Kiikalassa pidetiin paimennuskurssi aloittelijoille 13.-15.5. Kurssi toimi samalla Suomen Paimenkoirayhdistyksen aluevastaavakoulutuksen yhtenä koulutustilaisuutena. Perjantai-iltana 13.5. kokoontuivat aluevastaavakurssilaiset teorialuennolle Someron koiraharrastajien majalle Haukkukallioon, kuuntelemaan Gunnel Boströmin luentoa, jossa hän kertoi miten Ruotsissa eri paimennuksen alayhdistykset toimivat ja miten heillä kouluttaudutaan paimennuksen koulutusohjaajiksi. Lisäksi kuulimme hieman heidän kilpailuluokistaan ja siitä miten heillä suoritetaan ns. paimennuksen perusrata. Näiden byrokratioiden jälkeen kävimme vielä läpi nuoren koiran koulutusta pohjustuksena kahden seuraavan päivän käytännön harjoituksille. Lauantaina ja sunnuntaina tulivat sitten meille varsinaiset kurssilaiset. Koirat olivat kovin nuoria ja vielä kokemattomia, joten mitään ihmeellistä niiden kanssa ei voitu tehdä. Pääasiassa harjoitukset olivat sytyttelyä ja tasapainon hakua. Kunhan koirat syttyvät vähän lisää ja tasapaino löytyy, pitää niiden kanssa mahdollisimman pian siirtyä harjoittelemaan flankkauksia, poispäinajoa yms. Kurssi oli tosi antoisa ja aika raskas, sillä kaiken muun järjestelyn lisäksi toimin ensimmäistä kertaa elämässäni tulkkina. Onneksi tämä sanasto alkaa olla aika tuttua ja se olikin suureksi avuksi. Omilla koirilla en tällä kertaa harjoitellut lainkaan (paitsi illalla salaa, kun muu porukka oli lähtenyt majoituspaikoilleen).

Maanantaina 16.5. otatin Villestä ja Teposta verinäytteen ja lähetin sen hollantiin. Tarkoitus on geenitestata Ville ja Teppo CEA:n varalta. Molemmat koirat on peilattu terveiksi ja nyt on tarkoitus selvittää mitä ne ovat geneettisesti. Syksyllä lähetän vielä Matin ja Ritan verinäytteet tutkittavaksi, jotta tiedän mitä ne ovat geneettisesti. Pikkuisen sydämentykytyksiä tuli siitä, että pelkäsin paketin hävinneen matkalla. Seurasin internetistä paketin kulkua ja se meni ripeästi Hollantiin, mutta sitten tyssäs. Suomesta lähti samaan paikkaan useita paketteja ja vain minun pakettiani ei kuulunut perille. No, lopulta tuli tieto, että paketti on saapunut perille. Nyt sitten jännätään mikä on tulos.

//Det har hänt jätte mycket från sista rapport. Jag börjar berätta av ny liten tikvalp Rita. Rita har kommit till Finland med sin bror Ronnie. Ronnie har flyttat hos sin ny matte Helena och Rita bor hos min vän Tuija. Tuija skall sköta om valpen och jag tränar senare med henne vallning och hoppas kan använda henne till avel också. Rita är mycket social, glad och tuff liten flicka. Jag vill tacka dig Monika av valpen som jag gillar JÄTTE MYCKET!!!! Jag hälsade Rita idag och hon mår mycket bra, trivs med Tuija och dom gillar varandra mycket.

Vi har haft vårt traditionell sökläger den 9.-13.5. och hade instruktör från Sverige. Gunnel Boström har varit hos oss tidigare också och vi tycker jätte mycket Gunnels sätt att lära oss och hennes kunnande när vi talar om sök. Vi brukar börja tränings och tävlingssesongen på det här sättet och vad skulle vara trevligare. Tack så mycket Gunnel för jätte nyttig och trävlig läger igen.

Vi hade vallningskurs till nybörjarna på veckosluten (14.-15.5.). Instruktören var Gunnel och allt gick fint. Vi har här i Finland startat kurs till dom som vill bli distriktsansvariga och Gunnel höll föreläsning till dom. Gunnel berättade hur klubbarna i Sverige fungerar, hur blir man instruktör och lite om tävling och hur får man hunden GK VallH. Hon berättade också hur börjar man träna med unghund. På lördagen och söndagen tränade vi med nybörjarna. Hundarna var ganska unga och inte så bra tänd ännu och därför fick vi tända dom lite mera och öva balans. Deltagarna var olika typ och vi fick se många goda övning som man kan göra med unga hundar.  Kursen var jätte lyckad och många deltagarna har sagt att dom tyckte mycket om Gunnels sätt att lära oss. TUSEN TACK Gunnel! Jag försökte tolka (det var min första gång som tolk), hoppas jag har inte sag mycket fel.

Jag har skickat Villes och Teppos blod för att gentesta om CEA. Båda har blivit ögonspeglad friska men jag vill veta vad dom är genetisk. På hösten skickar jag Mattis och Ritas blod också för att veta hur det är med dom. Dom är också ögonspeglad friska. Det var lite spännande med paketen därför att den gick fint till Netherlands men efter den försvan paketen. Till sist fick jag veta att paketen har kommit fram och nu gäller det bara vänta.

6.5.2005

Ville on yksi vuotta vanha!!!! Eilen oli Villen synttärit ja huomenna puolestaan Teppo täyttää 4 vuotta. Kylläpäs aika rientää. Tuntuu siltä, että siitä, kun Teppo tuli meille olisi kulunut vasta pari vuotta. Paimennusharjoitukset ovat edenneet hyvää vauhtia ja kohta siirränkin pienen ryhmän lampaita isolle laitumelle ja alan harjoitella pitkiä hakuja ja kuljetuksia. Ensi viikolla lähden Matin kanssa harjoittelemaan hakua viideksi päiväksi ja heti sen perään on meillä paimennuskurssi. Maanantaina saapuu uusi pentunikin, Rita ja mielenkiintoista nähdä millainen pakkaus se on. Koko pentue on kuulema melkoisen kovanaama sakkia. Tuijalle vaan terveisiä, että koita olla jämäkkä Ritan kanssa vaikka pentua joskus onkin vaikea pistää järjestykseen kun se on niin söpö.

//Ville har fylt ett år (5.5.) och Teppo skall bli 4 år (7.5.). Tiden går så snabt. Vi har tränat vallning och hundarna utveclar bra. Snart skall jag ta en liten grup (10 får) till en annan stor fält var jag kan träna långa hämt och drivning. Nästa veckan skall jag åka med Matti för att träna sök fem dagar. Genast efter den har vi två dagarnas vallkurs hos oss. Intruktören är Gunnel Boström från Sverige. På mondagen kommer min ny tik valp, Rita. Hoppas Tuija som skall sköta om valpen klarar sig bra. Jag har hört att alla valpar i Ritas kull är mycket tuff och kanske inte lättaste möjliga hundar om man är nybörjare. Men jag leter efter starka hundar och hoppas Rita är det som ja letar.

28.4.2005

Jos joku vaan tietää mistä voisi ostaa juoksuankkoja, ottaisin tiedon enempi kuin mieluusti vastaan. Olen yrittänyt metsästää noita mielenkiintoisia ankkoja vaikka mistä. Huhuja kuulee, että niitä kyllä on Suomessa, mutta kukaan ei tunnu tietävän missä. Seuraavaksi sitten joku ihmettelee, että mitä ihme otuksia ne juoksuankat on. Siksi laitoin tähän kuvan, jottei tarvii ihmetell